Matka Jouluun; 15. Päivä

Oi kuusipuu

Oi kuusipuu, oi kuusipuu
ja lehväs uskolliset!
Sä vihannoitset kesäisin,
tuot lehväs talven tuiskuihin.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu
ja lehväs uskolliset!

Oi kuusipuu, oi kuusipuu
ja lehväs uskolliset!
Myös aina joulun aikahan
sä saavut meidän majahan.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu
ja lehväs uskolliset!

Oi kuusipuu, oi kuusipuu
ja lehväs uskolliset!
Oot tervetullut tultuas,
kun annat meille lahjojas.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu
ja lehväs uskolliset!

Pian on taas se aika joulukuusta kun saa pohdiskella, tuodaanko kuusta... sisälle... Jokaisena jouluna sisäkuusi on kotiamme koristanut, vaikka koreuden hintana onkin ollut hieman tukkoista nenää ja kurkun kutinaa, ainakin allekirjoittaneella. On kuitenkin niin ihanaa saada tuoda aito kuusi tupaan ja koristella se juhlavaksi sadoin valoin ja joulupalloin. 

Nyt ovat terassin kaksi kuusta saaneet toimittaa joulupuun virkaa valoineen. On mukava tulla kotiin kun portailla on vastaanottamassa jouluiset puut. Mieheni löysikin metsäpalstaltaan oikein erityisen tuuhean kuusiparin, joiden oksat ovat tiheät kuin jokin neulasturkki konsanaan. Olin niin onnellinen puista ne nähtyäni, että hymy venyi väkisinkin ihan korviin asti niin että leukaperiin sattui ;D

Joinakin jouluina olemme ostaneet kasvatetun kuusen; joko tanskalaisen kirkkaanvaaleanvihreän, jossa on pitkät ja pehmeät neulaset tai parina jouluna mustakuusen, jonka sävy on tummanvihreä ja neulaset hieman lyhyemmät. Mustakuusista pidin erityisesti, saimme kauniit tasaiset yksilöt ja tuntui ettei niiden tuoksu ollut ainakaan ensimmäisinä päivinä niin kovin voimakas. 

Useimmiten kuitenkin kuusi on haettu omasta metsästä ja joskus vasta useamman hakuretken tuloksena. Metsäretkillä on kuitenkin aina niin mukavaa, että hukkareissuiksi niitä ei ole tarvinnut laskea. Kaunista säätä, mukavia maisemia, metsässä samoilua perheen kera ja ehdottomasti eväät mukana; nuotionkin olemme usein sytyttäneet illan pimetessä ja istuskelleet tulen loimussa hiljainen metsä ympärillämme.

Kunpa tänäkin vuonna ehtisimme metsälle ja löytyisi unelmien puu; tuuhea, tasainen, suora, ei liian leveä, kantavat ylöspäin suuntautuvat oksat, jotka jaksavat hyvin kantaa koristeiden painon, ja sopivan pituinen kaunotar.  - No, eihän sen kuusen oikeasti ole pakko mikään täydellinen olla; ei oma hyvä joulu ole siitä kiinni ;) mutta olisihan se mukavaa!

Bongailemme kuusia muutenkin kuin vain jouluisin, ihan vaikka keskellä kesää ajellessa tien päällä saattaa alkaa vilkuilla tienvieriä kun huomaakin yhtäkkiä osuneensa joulukuusten luvattuun  maahan ;D. Kuinka monenmallisia, värisiä ja muotoisia kuusia meillä täällä pohjoisessa kasvaakaan, vaikka kaikki Suomessa luonnonvaraisena kasvavat kuuset ovatkin metsäkuusia tai sen alalajeja ja erilaisia muunnoksia. Surumielisen näköinen käärmekuusi tai surukuusi riiputtaa oksiaan pitkin runkoansa, pallokuusi on päinvastoin päättänyt pörhistää kaikki oksansa ja neulasensa äärimmäisen terhakkaiksi, pöytäkuuset tarjoavat oivan paikan tykkylumen kinostua, ja kuulemma parikymmentä muutakin erimoista kuusityyppiä metsissämme majailee.

Keskikokoisessa joulukuusessa on tutkimusten mukaan noin 300 000 neulasta, joista loppiaiseen mennessä on puolet varissut pois - ei siis ihme että joulun mittaan tuntuu kuin neulasia olisi kaikkialla ja vielä juhannuksenakin saattaa suursiivouksessa lattialistan kolosta neulanen tai pari löytyä.

Jo kuusi kynttilöitä

on käynyt kukkimaan,

pimeitä talven öitä

näin ehkä valaistaan...

 

 

 

 

Kuusentuoksuisin terveisin,

-Minni-