Puolensa koiranilmallakin

* * *

Kalenteriin katsoessa voisi luulla että kevät pääsisi jo pikku hiljaa voitolle talvesta, mutta hiljaa näköjään hyvä tulee...

Niin, puolensa taitaa olla huonoilla kevätkeleilläkin, 

sillä kun ulkona sataa minijääpaloja, kuten tänään illansuussa, voi hyvällä omallatunnolla keskittyä sisätöihin. Tällä viikolla olen nähnyt lumesta sellaisia uusia muotoja, joihin en ole tähänastisen elämäni aikana ennen törmännytkään, luonto on jaksanut hämmästyttää! Olisikohan ollut tiistaina, kun taivaalta yhtäkkiä kesken auringonpaisteen alkoikin sataa aivan vaakasuoraan kuivaa styroksinnäköistä lunta, kuin tekolunta suoraan elokuvista, ja tänään tosiaan rakeet olivat kuin minijääpaloja, aivan kirkkaita ja märkiä, kuin pieniä lasipisaroita. Wau!

* * *

Oheisen kuvakollaasin teinkin räntäsateen ja mustanpuhuvan sään vastapainoksi; 

pinkki väri antaa energiaa ja muistuttaa tulevan kevään ja kesän hehkeistä väreistä!

Ompelukonekin on ollut kohtalaisessa käytössä vähinä vapaahetkinä, ja pohdin että oikeastaan ompeleminen taitaa olla oma keinoni rentoutua, sellaista vastapainoa työlle tavallaan. 

Ompelusten värimaailma on alkanut jännittävällä tavalla kallistua valkoisen lisäksi harmaaseen, beigeen ja jopa mustaan. - Ja kun löysin unelmaisen herkkää, mutta kuitenkin hieman rock-henkistä pitsiä, alkoikin heti pienimuotoinen sarjatuotanto...

Annalan sisustuskangastilkuista leikkasin muutaman beigen meikkipussukan ja sommittelin mustasta pitsistä sekä kapeasta mustasta satiininauhasta somisteet. Vuoriin / sisätaskuun tikkasin koneen brodeeraustoiminnolla mustaa koristekuviota.

Samaista kangasta oli jäljellä myös pikku pala harmaana; siihen yhdistin valkoista rokokookuosista luksuspaksua damastia ja pelkistettyä valkoista puuvillanauhaa:

Valkoisesta damastista syntyi myös tällaisia pikku laukkuja:

Eli mustavalkoista hieman pin-up-tyyliin. 

Onneksi säästin myös kaikkein pienimmät harmaat tilkut, että sain vielä tällaisen miniversion 

-    jättirusetilla tosin ;D     - tehtyä:

Pitsiruusukkeen taakse ompelin leveää satiininauhaa ja ruusukkeen keskelle muutaman mustan paljetin sekä kivihiilihelmiä, joista olen aina pitänyt valtavasti; niissä on jotakin ihanaa mennen maailman nostalgiaa.

Taas on pitänyt täydentää vetoketjuvarastoja ja kangaspinotkin ovat alkaneet uhkaavasti hiipua. Reissu kangaskauppaan siis edessä pian; mitähän sieltä tällä erää löytää; usein aivan jotakin muuta kuin mitä alunperin on mennyt etsimään - ja hyvä niin; yllätysten kautta suunnitelmatkin saavat uutta suuntaa ja ideaa.

* * * 

Aurinkoisempia kevätaamuja odotellessa,  talven kangistamia jäseniä venytellessä ;)

-Minni-

Pellavaa ja satiininauhaa

Keväisen anemonen kukinnon myötä aurinkoiset terveiset kaikille kevättä odottaville!

* * *

Pääsiäisen herkuttelun ja ihanan miniloman  jälkeen oli intoa ja energiaa tarttua joihinkin pieniin sisustusprojekteihin...

Uudet, mustat netistä tilaamani pöytävalaisimet saapuivat vihdoin, ja olin oikein tyytyväinen lamppujen näyttävään korkeuteen, kiiltävän mustaan pintaan ja mattapintaisiin varjostimiin, joiden jujuna oli kullanvärinen sisäpuoli. Lamppupari saikin heti paikan olohuoneen sivupöydältä - ainakin kunnes makuuhuoneeseen pitkään etsimäni juuri oikeanlaiset yöpöydät vihdoin löytyvät!

Muutaman päivän lamput tekivät seuraa punaiselle tulppaanikimpulle, mutta jo jonkin aikaa olin halunnut saada sisustuskirjojani esille, että niitä tulisi enemmänkin luettua; niinpä tuumasta toimeen.

Pieni pulma oli, ettei kätköistäni löydy yhtään paria kirjatukia. Hetken pohdittuani keksin että voihan kirjat tukea toisinkin:

Nappasin ompelutarvikelaatikostani pätkän mustaa satiininauhaa ja sitaisin sen kirjojen ympärille.  Valitsin kirjoja esille sen verran, että lampuillekin jäi vielä tilaa pöydän laidoille.

Testasin virityksen toimivuutta ottamalla rivistä opuksen ja ujuttamalla sen takaisin; toimi aivan näppärästi!

Satiininauhan päät solmin pienelle rusetille

 ja voila!

Lamppulähetyksen lisäksi myös huutokaupasta hankitut tuolit pääsivät viimein kotiimme saakka, ja ensi töiksemme putsasimme ne huolella ja purin pois kaikki vanhat päälliset; vuorikankaita myöten. Uuden kankaan valinta päällisiin ei ollutkaan aivan helppoa, mutta viimein päädyin tummanharmaaseen pellavaan, johon tällä haavaa olen aivan lääpälläni :). Voisin päällystää sillä vielä monenmonta juttua...

Alunperin näissä Juvin valmistamissa, uustalonpoikaisrokokoota olevissa tuoleissa oli ollut valko-beigeruudulliset päälliset pellavaa ja sittemmin sinivalkoruudulliset. Koivurungot oli maalattu käsin pensselillä melko shabby chic-tyyliin. Jätin ne nyt ainakin toistaiseksi valkoisiksi, vaikka leikittelenkin koko ajan ajatuksella tummanharmaista rungoista ja vaaleanharmaista päällisistä.

Vielä kun ehdimme ripustaa pöydän ylle peilin, niin sitten tämä soppi saa hetken olla rauhassa. Seuraava projekti olisikin pojan huoneen uusi laskosverho sekä päiväpeitto ja erään tuolin maalaus verhoiluineen.

Auringonvalon lisääntyessä tummatkaan kalusteet ja yksityiskohdat eivät tunnu liian synkiltä, ja pirteillä väripilkuilla saa vielä nostetta huoneeseen.

Näihinkin jättilyhtyihin voisi vaihtaa vaikkapa pinkit kynttilät...

Kukat, ja joskus värikkäät hedelmäasetelmatkin toimivat sommitelmien piristeinä.

Ja mikä parasta; se kun saa popsia tuoreen ananaksen raikkaat viipaleet suihinsa!

Pirteitä päiviä ja auringon vitamiinia toivotellen,

 -Minni-

Keväisiä puuhia

Ihanaa pääsiäisaikaa kaikille! 

* * *

Aurinko on hellinyt tänään loisteellaan, vaikka muutoin päivä olikin vielä talvisen viileä. 

Narsisseja en ole vielä raaskinut laittaa ulos, jotteivat pienet sulottaret aivan paleltuisi, ja onhan niistä itselle enemmän iloa sisällä, missä niitä pääsee näkemään päivän mittaan kotona touhutessa :)

Pääsiäinen on tuonut tullessaan herkkuja, trulleja ja pääsiäisen perinteitä, ja illalla vielä kokkojen loimua on luvassa monin paikoin. 

Trullikarkkien säilyvyys on jokavuotinen ihme, ja koettelemus perheen herkkusuille ( itseni mukaan lukien ) -

onneksi sentään muistimme niitä kaupasta hankkia, ettei ovikellon soidessa ja virpojien loitsunsa virvottua, tarvinnut heitä tyhjin pannuin matkaan laittaa.

Juhlapyhien alla kaupasta tarttui matkaan ihanaakin ihanampi pienoiskasvihuone; oli kyllä aikomus ostaa jokin järkevä  malli paprikantamien:

 kasvatukseen, mutta toisin kävi!

Sarjassamme " pakko saada" oli tämä klassiset muodot ja mittasuhteet omaava pieni valkoinen kasvihuone, johon todellakin ihastuin ensi silmäyksellä:

Puolustuksekseni on kerrottava, etten suinkaan suinpäin langennut houkutukseen, vaan nähtyäni tuotteen ajattelin järkevästi ettei se ole etsimäni kaltainen, järkevä pistokaslava, tai käytännöllinen turvepottipino, joten kävelin haikeana, mutta tiukkana ohitse.  Palasin kuitenkin hetken päästä takaisin tarkistamaan hintaa, ja totesin - taas järkevästi- ettei tuo olisi välttämätön hankinta ja menin matkoihini. No, kolmas kerta toden sanoo, joten haahuiltuani määrättömän ajan kaupan käytävillä palasin jälleen lasisen huoneen tykö ja poimin sen kainalooni :)

- kukapa tätä voisi vastustaa?

Kevään ensi airuet ja pääsiäisen itseoikeutetut keltanokat, eli narsissit, pääsivät myös ostoskorissa kyytiin ja  kotia kohti. Narsissit oli istutettu melko tylsiin muoviruukkuihin, joten pähkäilin hetken, mitä niiden piilottamiseksi voisi tehdä. Otin aivan tavallista valkoista A4-paperia 6 arkkia, jotka rypistin moneen kertaan, jolloin paperin pinta pehmeni, saaden eläväisen kurttuisen pinnan. Nämä paperiarkit sitten kietaisin purkkien ympärille ja sitaisin pellavanyöriä rusetiksi kullekin.

Sitä mukaa kun tunnetusti nopeakasvuiset narsissit venyttivät kukkavarsiaan kohti kasvihuoneen kattoa, napsin niitä saksilla pieneen maljakkoon. 

Alkoi heti itää idea suuresta kasvihuoneesta omalle pihalle....  Mallihan olisi jo katsottuna!

Vanhoista. käytöstä poistetuista ikkunoista saisi rakennettua herkän kauniin pihahuoneen / kasvihuoneen, jossa olisi kesäiltoina suloista istua teekupposen ja piirakkapalasen kanssa hyvän kirjan ääressä kietoutuneena lämpöiseen torkkupeittoon...

Kesän juhlien sateenpitopaikkanakin monitoiminen kasvihuone olisi mainio lisätila.

Mielessäni näen jo pelargoniamppelien rivistöt riipumassa huoneen seinustoilla, hyötykasvirivistöjen kukoistaessa tilan reunustoilla...

Kuinkahan onnistuisi eksoottisten hedelmien, kuten mandariinipuun ja ananaksen kasvatus omassa kasvihuoneessa näillä leveysasteilla?

* * *

Virvon varvon tuoreeks terveeks,

tulevaks vuodeks,

 vitsa sulle, palkka mulle :)

Aurinkoisin ajatuksin,

-Minni-