Innostumisia

Innostumisia

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Puutarhakuumetta Osa 3



Ihana elokuu kääntyy hiljalleen lopuilleen...
Rajut sadekuurot ovat vuorotelleet upeiden hellepäivien lomassa ja hieman haikeana on totuttauduttava ajatukseen siitä, ettei tämäkään kesä voi jatkua ikuisesti. Olis niin ihana pitää kiinni juuri näistä päivistä, kun hohtavankirkkaat päivät iltaisin vaihtuvat jo pitkiin, mutta niin kauniisiin varjoihin ja viileys hiipii avoimen ovenraosta sisään kietoutuen varpaisiin, niin että äidin kutomille villasukille on pian käyttöä.

Hellerajaa hipovina elokuisina iltapäivinä olemme vielä bonganneet suuria mustanpuhuvia perhosia sekä intiaanikesän innostamia pulleanpörheitä mehiläisiä mettä keräämässä. 
Puutarhassa monet kukat ovat ikäänkuin toisella kierroksella, kukkimassa jo uudelleen tänä kesänä tai kasvattamassa komeita vuosikasvujaaan. Tuskin mikään vielä näyttää merkkejä siitä, että pitkän talven varalle pitäisi keräillä varastoja ja valmistautua talviuneen. - Onneksi!


Lauantaina sadekuuro yllätti kesken upeimman auringonpaisteen ja kasteli kukat puolestani! Sadepisaroissa leikkivät kaikki sateenkaaren värit, kun luonnonnäytelmää lapsen innolla seurasin. 
Pian kuitenkin sadepilvet väistyivät ja aurinko jäi voitolle tällä erää.



Lämmön ja sateiden voimaannuttamina  apteekkarinkirjoruusut ovat innostuneet uuteen, ensimmäistä kierrosta jopa komeampaan kukintaan.  Uusia nuppuja laskin molemmista rungollisista ruusupensaista pitkälti toistakymmentä . 


Rohtosormustinkukka koettaa ehtiä kasvattaa kukkavarttaan päivä päivältä taivasta kohti pinnistellen, mutta pahoin pelkään, että päivien pituus ja lämpö eivät tule sille tänä syksynä riittämään. Eräs toinenkin este on ilmaantunut, nimittäin ahnettakin ahneemmat etanat, joita kostean kesän vuoksi on leiriytynyt kukkapenkkiin. Niinpä nyt ovat lähes kaikkien kasvien lehdet pienten ja suurempienkin reikien kirjomat ja etanoilla juhlat jatkuvat niin kauan kun ensipakkaset saapuvat.



Miniyrttiviljelmässä parhaiten ovat menestyneet korianteri sekä basilika, joille etanat eivät ole ilmeisesti kovin persoja, sekä muutamia retiisejäkin on omasta maasta saatu salaatin höysteeksi. Tänään leivoin raparperi-mansikka-kookospiirakkaa suuren pellillisen ja nappasin kasvilaatikosta muutaman sitruunamelissan lehden piirakan koristeeksi.




Sateen tauottua alkoi minttupensaan ympärillä heti käydä kova pörinä, kun mehiläiset palasivat apajille. Niin kiireellä keräsivät mettä kukista, etteivät tätä paparazzia tuntuneet huomaavan lainkaan ;)


Uskollinen vanha kamerani tallensi myös tämän herkän kauniin sudenkorennon, joka näytti kuivattelevan siipiään auringossa. Pian alkoivatkin sitten hyttyset inistä siihen malliin, ettei kuvaamisesta oikein ollut tulla muuta tulosta kuin heilahtaneita otoksia.


Eräs kesän kirjaimellisesti suurimpia ilonaiheita kukkarintamalla on ollut valtavan kokoinen petunia-amppeli, joka on kukkinut huumaavasti tuoksuvin valkoisin kukin aivan koko kesän. Etuterassin puolivarjoisessa paikassa se on viihtynyt ja kasvatti leveytensä lähes puolentoista metrin mittaan! 


Eräänä kauniina kesäyönä sen kukissa lenteli kolibrinomaisesti mettä imemässä valtavan kokoinen perhonen, joka osoittautui  mäntykiitäjäksi. Siipien väli oli noin 9 senttimetriä ja kaikessa rauhassa tuota yöllistä vierailijaa sai tutkia ja kuvata, niin keskittyneesti se lensi kukasta kukkaan, koskaan istahtamatta millekään yksittäiselle kukalle, vaan pysyen koko ajan lennossa, kurkottaen meteen pitkällä imukärsällään.



Äänettömässä kesäyössä saattoi kuulla kiitäjän siivistä lähtevän hiljaisen huminan, sen lentäessä taitavasti paikoillaan, tosiaan kuin kolibri ikään.


Syreenikiitäjä on vielä suurempi ja melko harvinainen kiitäjälaji; 
sellainenkin olisi joskus hienoa nähdä.


Jalopelargonit ovat nekin virinneet uuteen elämään ja pohdinkin, saisiko niitä pidettyä sisällä ruukuissa talven yli hengissä? Olisiko jollakulla antaa tähän hyviä vinkkejä?


Kimaltavia loppukesän päiviä 
&
 jokaiseen päivään elämän pieniä iloja toivottaen,

- Minni-