Innostumisia

Innostumisia

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Syksyn iloja

Punakylkisiä puolukoita ilta-auringossa

Kaunis sunnuntainen auringonpaiste houkutteli metsäretkelle ja puolukkamaastoihin.
Täytyy kyllä heti kättelyssä myöntää että metsien vetovoimaa ovat hirvikärpäset hieman kohdallani himmentäneet, mutta aseistautuneina kunnon vaatetuksella lähdimme kuitenkin reippaasti matkaan. Ja oli kyllä lähtemisen arvoista!

Aurinko lämmitti selkää mukavasti patikoidessamme pitkin metsäteitä ja etsiessämme sopivaa paikkaa ryhtyä poimintapuuhaan. Ajatus oli kerätä hieman puolukoita, sekä tuoda kanerviakin terassin syyslaittoa varten. Raikas ja kuulas syysilma tuoksui ihanasti puhtaalle ja puolukkaiselle, ja ilta-auringon viistossa valossa jopa metsikön väritkin tuntuivat voimistuvan. Löysimme mahtavan puolukka-apajan ja ämpäri täyttyi ennätysvauhtia; puolukoita tuntui olevan paikoin aivan punaisenaan. Poimuri on kyllä mainio keksintö! Käsin poimiessa toki roskilta välttyy, mutta silti ;)   Kotona olisi sitten aikaa puhdistaa saalis. Mielessä välkkyi jo punakylkisistä marjoista täyttyvä pakastin sekä uunista höyryävänä nostettu puolukkapiirakka...

Löytämämme puolukkapaikka oli niin mainio että sinne täytyy suunnistaa pian uudelleen...

Välillä poimiminen keskeytyi, kun oli aivan pakko pysähtyä ihastelemaan ympärillä levittäytyvän luonnon kauneutta. Kanervat kukkivat suurina mättäinä isoin violetinsävyisin kukin ja joka mättäällä tuntui olevan oma hieno violetin sävynsä. Pari mätästä saikin illan päätteeksi autokyydin kohti terassimme syysistutuksia. Niitä varten tuli mukana myös hieman puolukanvarpujakin juurineen ja komeine marjoineen, kuten myös yllättäen kesken istutuspuuhien varpumättäästä luikahtanut salamatkustaja; sisilisko! Se vilahti salamana poikki pihanurmikon ja viivähti hetken makuuhuoneemme seinustalla, kunnes katosi ikkunapellityksen rakoon. Oli jotenkin hauska nähdä sisilisko, viimeksi olin törmännyt sellaiseen joskus lapsena ja tuli aivan nostalginen olo.
Ei kuitenkaan ollut automatkasta onneksi kovin lisko säikähtänyt, koska häntänsä näytti olevan visusti tallessa.


Kanervalla on kenties vaatimattoman kokoiset kukat, mutta silti niin kauniit.


Aurinko kultasi metsätien varressa kasvavien heinien korret.


Mustikanvarpujen lehdet olivat jo muuttuneet ruskan näyttäviin sävyihin.


Yhtäkkiä kesken puolukkakeruun, huikkasi mieheni jonkin matkan päästä että nyt äkkiä tänne katsomaan! Luulin että jokin harvinainen metsänelävä olisi tullut esiin kolostaan, mutta mieheni olikin bongannut jotakin aivan rauhassa paikoillaan pysyvää, nimittäin aivan uskomattoman upean suuren ja unelmaisen pulleana ja pehmeänä levittäytyvän karhunsammalmaton. Se kohosi hakkuuaukean varvikon keskellä kuin luonnon oma ryijy tai karvalankamatto, mutta vieden voiton upealla loistavan vihreällä värillään ja kymmenen-viiteentoistasentin korkuisella kumpuilevalla muodollaan. Koetin vangita sen kauneuden kamerallani, mutta kuitenkin sain tallennettua vain etäisen kuvajaisen tuosta luonnon ihmeestä:












Hyydytetty puolukka-kookoskakku 
   
 
15-20 annosta; valmistusaika noin 50 minuuttia + jähmettymisaika

1. Valmista kääretorttupohja. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi vaahtoon. Kääntele taikina tasaiseksi ja levitä leivinpaperilla peitetyn pellin päälle. Kypsennä 225 asteessa noin 8 minuuttia. Kumoa levy sokeroidun leivinpaperin päälle.

2. Valmista kookosmousse. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Notkista tuorejuusto. Lisää kookosmaito tai -kerma ja sokerit. Purista liivatelehdistä liika vesi, liuota ne kuumaan veteen, anna hetken jäähtyä ja lisää mousseen.

3. Valmista puolukkamousse. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota myös kerma. Yhdistä vaahdot, puolukkasose ja liivateseos. Mausta liköörillä.

4. Ota kääretortusta kaksi irtopohjavuoan kokoista (halkaisija noin 20-24 cm) levyä. Voit koota kakun alimmaisen levyn myös paloista.

5. Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuoan pohjan kokoinen pala ja laita se vuokaan. Paina päälle toinen kakkulevy ja levitä sen päällepuolukkamousse. Paina sen päälle toinen kakkulevy ja levitä päälle kookosmoussetäyte. Peitä kelmulla ja anna kakun jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

6. Irrota kakku vuoasta ja koristele kookoslastuilla juuri ennen tarjoamista.

Kääretorttupohja:
4munaa
1,5 dlsokeria
1 dlvehnäjauhoja
3 rklperunajauhoja 
1 tlleivinjauhetta                                                                                                                                                                                                                                                                    
 
Puolukkamoussetäyte:
2kananmunaa
1,5 dlsokeria
2 dlkuohu- tai vispikermaa
3 rklpuolukka- tai karpalolikööriä
200 gpuolukoita tai karpaloita soseutettuna
6liivatelehteä + tilkka kuumaa vettä                                                                                             
Kookosmoussetäyte:
400 gmaustamatonta tuorejuustoa
2 dlkookoskermaa tai -maitoa
1 dltomusokeria
1 tlvaniljasokeria
6liivatelehteä + tilkka kuumaa vettä
koristeluun: kookoslastuja tai -hiutaleita
 





































































































































      

torstai 1. syyskuuta 2011

Vaakunavillitys

 
Ensin oli idea vaakunapainatuksesta - no, niitä tulikin sitten hieman useampia...

Edellisessä postauksessa olivat esillä kestosuosikkini ja - aiheeni; sydämet. Tähän keräsin kuvia toisesta aiheesta, johon hurahdin aivan täysin; vaakunoihin.

Mielessäni pyöri pitkään idea omasta 1700-luvun tyylisestä vaakunasta jota voisin silkkipainaa kankaalle ja josta voisi sitten tehdä persoonallisia tuotteita hieman antiikkiseen tyyliin.
Muokkasin vanhasta vaakunasta ikioman versioni ja teetin siitä silkkipainoseulan opiskeluajoilta säästämälleni painoseulalle. Painovärejä ostin askarteluliikkeestä ja kun raakkelikin ja kankaat olivat jo omasta takaa, aloin painotöihin.
Olohuone muuntui pieneksi painopajaksi muutamaksi päiväksi  viime joulun alla, ja olo oli kuin tonttulan pajassa kerrassaan. Kuinka ollakaan, innostuin painamaan vaakunoita kaiken värisinä ja monenlaisille materiaaleille; puuvillalle, lakanakankaille, kullanbeigelle jacquardille, samettipainetulle ja raitaankudotulle kankaalle, mustiin puuvillakasseihin, ruutupuuvillalle, sekä monenmoisille pellavakankaille.
Pian koko olohuone, makuuhuone ja osa keittiötäkin olivat täpötäynnä painettuja, kuivumaan levitettyjä kankaita... Pari t-paitaakin sekä toppia sai uuden kuosin vaakunasta ja jos tila, aika ja painoväri eivät olisi loppuneet kesken, olisi painatuksia tullut tehtyä aivan järjettömät määrät -joten onni onnettomuudessa ;)

Seuraavana päivänä oli hauska viikata kuivuneet sekä silitetyt ( näin painatus saadaan pesunkestäväksi  ) kankaat pinoihin odottamaan tuotteiksi muuttumistaan.

Raitapellavaa, vohvelikangasta, ruutukuosia ja vaakunoita.
Valkoista puuvilladamastia, kullanbeigeä jacquardia ja vaakunoita...
Ja tuskin malttoi aina odottaa hetkiä, jolloin ehti leikkuupöydän ja ompelukoneen ääreen ja suunnittelemaan, nitä kaikkea kangastilkuista saisi aikaiseksi.

Kuvion ollessa noin 20 sentin korkuinen, oli se liian suuri sisustussydämiin, mutta olin bongannut kivan meikki- ja toilettipussin mallin, jota muokkasin hieman ja sitten saksimaan... Nauhoja, pitsejä ja vuorikankaita sekä vetoketjuja löytyi kaapeista joten pajan " ompeluosasto" pääsi heti käyntiin.

Keskellä vaakunakuosinen meikkipussukka kera kerubien ja monogrammein.

Mustat  puuvillakassit saivat kullanhohtoiset kuviot.

Valkoiset muurahaisenpolku-reikäompelein koristellut pellavalautasliinat painoin niinikään kullanruskealla sävyllä. Lisäämällä painoseulalle vierekkäin tai peräkkäin eri värejä saa painatukseen liukuvärin:

Pellavalautasliinoissa on käytetty sekä ruskeaa että pronssinsävyistä painoväriä.

Vohvelikankaasta ompelin käsipyyhkeitä, ja niiden kuvioväriksi tuli raikas punainen.

Ruutukuosinen lakanakangas muuntui tyynyiksi. Painatus on tehty tummanruskealla sävyllä.




Raitakankaalle painettu kuvio oli mielestäni niin toimiva yhdistelmä että painoin kaikki raitakankaani vaakunoin. Näistä sini-beigeraidallisista versioista ompelin myöhemmin tyynynpäällisiä. Harmittelin ainoastaan sitä, ettei kangasta löytynyt kaappien kätköistä kuin pari palaa. No, onneksi muuten ei ollut materiaalista pulaa:

Ohutta raidallista pellavaa olin säilyttänyt kuin aarretta ja nyt sillekin löytyi uusi elämä tyynypäällisissä.
Mankeliliinapellava ja painatukset pesun jälkeen kauniisti kuluneina. Paras pellavamateriaali mitä tiedän!
Joulusukkia...




Ja muutamaan verhoiluunkin vaakunat eksyivät, kustavilaistuoleihin vaalenruskea-valkoisella ruutukankaalla ja myös aivan puhtaanvalkoisellakin pohjalla:






Tämän vaakunavillityksen jälkeen pesin sitten kuvion seulalta, joten vaakunoita ei taida tällä erää olla luvassa enempää; mikähän olisi seuraava yhtä mukaansatempaava kuvioaihe? 

Alkoipa hiipiä kuin varkain, innostus uuteen painokuosiin... mutta siitä lisää joskus toisella kertaa.
 Nyt, ihanaa loppuviikkoa kaikille toivottaen,

-Minni-