Kustavilaisia Osa 2

Kustavilaistyylille lämpenin jo nuorena, vanhempieni sisustaessa huonettani niillä jo muinaisella 80-luvulla. Välillä, täytyy myöntää, hieman kyllästyinkin koristeelliseen ja kultauksin kruusattuun tyyliin, mutta nykyisin klassiset kustavilaiskalusteet ovat taas listani kärkipäässä. -Toki (uus)rokokoon ohella. Nämä kaksi tyyliä oikeastaan vuorottelevat ja kilpailevat kotonamme; tehdessäni uusia kalustelöytöjä antiikkihuutokaupoista ja netistä saavat joskus vanhat kalusteet väistyä uusien, myös vanhojen, tilalta. Sisustus ja kodin ilme muuttuvatkin pikkuhiljaa aina uudenlaiseksi, ajan ja budjetin sallimissa rajoissa.

Verhoilun uusimisella saa mielestäni näppärästi ja edullisesti aivan uuden ilmeen ja fiiliksen moneen kalusteeseen ja sitä tuleekin paljon harrastettua.  Ethän kokeile tätä kotona- vinkkinä voin muuten kertoa, että ammoniakkipitoisella pesuaineella EI kannata pyyhkiä kustavilaisiaan; kultaus lähti silmänräpäyksessä, kun kerran erehdyin näin tekemään! - Paitsi jos joku nimenomaan haluaa poistaa koristelut kalusteistaan, niin tämä konsti tepsii ;)    -yllä olevassa kuvassa oleva tuoli sai osansa tästä supersiivouspuuskasta...

Eräs vanhimpia kustavilaisia, jotka olen antiikkihuutokaupoista kotiin huudellut, oli ihana, valkoiseksi maalattu vitriinikaappi, joka kuitenkin myöhemmin sai uuden kodin Itä-Suomesta. Kaappi oli meklarin mukaan 1800-luvulta, mutta siihen oli ilmeisesti lasit lisätty jälkeenpäin. Puusepältä tekisi kyllä mieli tilata kopio tuosta kaapista; astiat tai liinavaatteet saisivat siitä mainion paikan.

Jotkin innostumiset kantavat ja antavat energiaa aivan uskomattomat määrät; jotkin taas alkuinnostuksen haihduttua lässähtävät kuin kohokas. Eräiden rokokookalusteiden kanssa kävi juuri näin; huudeltuani netistä kuusi unelmaisen ihanan mallista rokokootuolia ja saatuani ne kotiini, saivat ne toimia koristeina olohuoneessamme puolisen vuotta pähkäillessäni, millaisen urakan olinkaan ottanut. Liitokset olivat suurelta osin irti ja puuosat huonossa kunnossa; puuosien värin olin suunnitellut vaihtavani kulutettuun valkoiseen ja verhoilut olivatkin sitten luku sinänsä. Päällyskankaat olivat ahkerassa käytössä puhki kuluneet, ja vaikka tämän kaiken toki olin ostohetkellä tiennyt, tuntui pehmusteiden, satulävöiden, meriheinien ja verhoilun täysremontti näin harrastelijaverhoilijalle liian suurelta urakalta. Niinpä tuolit saivat jatkaa matkaa ilostettuaan meitä kuitenkin hetken kuluneella kauneudellaan.