Kevätauringon lisääntyessä paljastuvat talven harmaannuttavat ikkunalasit, ja muutkin vuodenkierrossa loistonsa kadottaneet pienet jutut kotona. Suursiivous voisi olla mainio vaihtoehto, mutta onneksi on oikotie
( tai ainakin pieni viivastyttämiskeino ) eli kukkakaupan kautta kotiin ja käsivarrellinen ihania ihania ihania tulppaaneita mukaan! Suursiivous siirtyköön seuraavaan päivään - tai viikkoon - ja loistava värien ilotulitus maljakossa tuo kevään sekä ilon kotiin!
Näin ainakin kävi itselleni, kun perjantaina pitkän työputken palkinnoksi, omaksi ja perheen iloksi kanniskelin kotiin ripakopallisen kevään airueita; kolmessa erilaisessa pinkin / vaaleanpunaisen sävyssä; kymmenen kutakin lajiketta.
Innoissani asettelin nupullaan olevat kukkavarret suureen, laakeaan maljaan ja jo innolla odotin, että lauantaina saisin päivänvalon aikana kuvata noita kaunottaria. Ja kuinka kävikään, intauduinkin kuvaamaan niitä useaan eri otteeseen, kun seurasin niiden avautumista samalla kun touhusin muita juttuja kotona. Aurinko ei lauantaina kovinkaan kirkkaasti paistanut, mutta kenties juuri sopivasti, kun availin kaihtimet apposen ammolleen ja päästin valon tulvimaan sisään.
Vanha kamerani, jolla on ikääkin varmasti jo toistakymmentä vuotta, palvelee vielä mainiosti, vaikka uudestakin on tullut heikkona hetkenä haaveiltua. Aika tyytyväinen olinkin otoksiini, sillä kamerassa on vaivaiset 3,2 megapikseliä ja zoomistakin on jo aika jättänyt. Eli kuvaustyylini onkin lähinnä: valtava innostus, toive näkemyksestä ja monta sataa ruutua, niin kyllä sieltä aina kenties muutamia hyviä löytyy...
Haltioiduin tulppaaneista taas kerran niin että päivänvalon kiertäessä, ailahdellessa ja eläessä tartuin kameraan vähän väliä, niin lauantaina kuin sunnuntainakin, ja saatoin vain todeta että kuinka jälleen pieni asia, kimppu kukkia, voikaan tuoda niin moninkertaisen ja suuren ilon -suoranaisen ihmetyksen luonnon kauneudesta ja monimuotoisuudesta.
Kaikki ne hienonhienot kuviot, viirut, hiuksenhienot värien häiveet, terälehtien muodot ja sävyt, reunojen ääriviivat ja sävyjen rikkaus...
Tämä komistus tulppaaniksi oli niin uskomattoman tumman pinkki että nupussa se näytti melkeinpä mustanpuhuvalta.
Värit kuitenkin alkoivat muuttua nopeasti kukkien avautuessa ja oli hauska huomata, miten eri tavoin eri lajit muuttuivat; niin muodoltaan, kooltaan ,kuin terälehtiensä muodonkin suhteen.
Kaikkein jännittävimmän metamorfoosin läpikäy näemmä taas kerran papukaijatulppaani piikikkäine terälehtineen.
Vaalein, suorastaan ujon vaaleanpunainen tulppaani avautui leveäksi ja matalaksi, kuin ruusuksi konsanaan, mutta etualalla kuvassa näkyvä keskipinkki lajike räväytti terälehtensä dramaattiseksi ja erikoiseksi, eksoottiseksi perhoseksi.
Tummanpinkin lajin kukinnot säilyttivät auetessaan suppuisan, maljamaisen muotonsa ja kukinnot kasvoivat valtavasti pituutta.
Tummimpien tulppaanien kukat yllättivät myös hienoilla vaaleanvioleteilla raidoillaan, jotka tulivat näkyviin vasta nuppujen kasvaessa.
En ole aivan varma, onko tämä riehakkaan tyylin omaava kaunotar papukaijatulpaani, mutta hauska se jokatapauksessa on!
Kuinka sitä malttaa jättää nämä värivitamiinit huomenna kotiin töihin lähtiessä? Täytyy totuuden nimessä myöntää, että usein kyllä nappaankin kotoa maljakosta kukan tai pari mukaan töihin lähtiessä ;)
- töihinkin on jo pitänyt hankkia muutama erilainen maljakko...
Terassillekin saa pian laitella narsisseja ja krookuksia, kivaa!
Oikein aurinkoisia ja värikkäitä päiviä viikkoonne!
-Minni-
