Innostumisia

Innostumisia

perjantai 28. joulukuuta 2012

Herkullista uutta vuotta!


Vuosi vanhenee kuin silmissä ja pian on uuden aika! 

Kevättä ja kesää kohti lähtiessä tuntuu usein luontevalta ottaa pieniä ja suurempiakin uusia alkuja.
Onko tuloillaan uudenvuodenlupauksia? 

Jouluherkuttelujen jälkeen ja kenties shoppailuhuumankin hälvettyä tekee hyvää hieman kartoittaa mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. Joulupukin tuoman suklaavuoren ;) ja muiden herkkujen ansiosta taitaa ainakin omalla kohdallani olla kieltäymysten kuukausi edessä!
Tänä vuonna on kuitenkin vielä lomaa, juhlaa ja luvallista herkuttelua muutama päivä edessäpäin, kiitos uudenvuoden vaihtumisen!

Tässä pari herkullista reseptiä vaikkapa uudenvuoden vaihtajaisiin:


Parsakaalisalaatti

2 parsakaalta ( n. 500-600 g ) raakana
1 suurehko punasipuli
400 -500 g ( 1 rasia ) vihreitä kivettömiä viinirypäleitä
1-1,5 dl auringonkukansiemeniä ( kuorittuja)
2 päärynää
1 granaattiomena

+ Felix Perinteinen salaattikastike

Huuhtele parsakaalit sekä viinirypäleet ja kuori päärynät sekä punasipuli.
Poista parsakaalin puiseva paksu varsiosa. Pilko parsakaalin kukinnot hienoksi, samoin punasipuli. 
Sekoita suuressa salaattikulhossa. 
Halkaise rypäleet kahtia ja lisää salaatin joukkoon. Pilko päärynät pienehköiksi paloiksi ja lisää ne myös kulhoon, samoin kuin auringonkukansiemenet. 
Lisää reilusti salaatinkastiketta ja sekoita kaikki aineet hyvin. Anna maustua jääkaapissa ( kulho kannattaa peittää kelmulla ) pari tuntia tai vaikka yön yli, jolloin salaatti on ehtinyt kunnolla maustua ja on parhaimmillaan.
Lisää salaattiin granaattiomenan raikkaanpunaiset siemenet juuri ennen tarjoilua. 
Kovertamalla siemenet lusikalla granaattiomenasta salaatin yllä saat talteen myös granaattiomenan herkullisen mehun.

Halutessasi voit lisätä salaattiin myös esimerkiksi cashew- pähkinöitä; nekin kannattaa lisätä vasta hetki ennen tarjolle laittamista, jotta ne säilyttävät rapeutensa.

Ihana herkullinen salaatti, juhlava mutta helppo! Tämä salaatti sopii monen ruoan ja pikkusuolaisen kanssa erinomaisesti, esimerkiksi voileipäkakun kera nautittavaksi...


Katoava Voileipäkakku

Tämän voileipäkakun nimeksi tuli Katoava Voileipäkakku, 
koska yleensä se katoaa parempiin suihin alta aikayksikön! ;)

325 g Maalahden Limppu / viipaloitu
1 pkt ( 500 g ) viipaloitua sekaleipää; esim. Vaasan Arkiviipaleet
n.4-5 dl rasvatonta maitoa kostutukseen
1 prk Abba tonnikalaa; paloja öljyssä
Tabascoa
Felix Perinteinen salaatinkastike
110 g metwurstia
n. 150 g suolakurkkuviipaleita
1 iso suippopaprika
150 g kermaviiliä ( 3/4 purkkia )
275 g voileipäpikkelsiä ( Kavli )
200 g tuorejuustoa ( Creme Bonjour Yrttitarha)

Koristeeksi persiljaa ja granaattiomenan siemeniä


Vuoraa irtopohjaisen kakkuvuoan pohja ja reunat leivinpaperisuikaleilla valmiiksi odottamaan kakun kokoamista.

Sekoita lautasella tonnikala ja n. 3 rkl salaatinkastiketta sekä muutama loraus Tabascoa haarukalla tasaiseksi massaksi.
Huuhdo suippopaprika, poista siemenet ja pilko hienoksi silpuksi. 
Pilko suolakurkkuviipaleet samoin.
Kaada laakealle lautaselle maitoa n.4-5- dl kostutusta varten.

Ota kaikki leivät valmiiksi sekä terävä veitsi, jolla voit muotoilla leipäviipaleet ennen kostutusta.
Aloita Maalahden limpusta: limpun yläreuna sopii melkein kuin nakutettu pyöreän kakkuvuoan ulkoreunaa vasten, mutta voit veitsellä vielä muokat leipäviipaleiden reunoja ja leikata myös pohjasta ja sivuista pari milliä pois, jos ne tuntuvat kovilta tai tiiviiltä. 

Kasta kukin leipäviipale maitoon aika pikaisesti, ettei pohjakerros tule liian märäksi ja asettele viipaleet vuoan pohjalle toinen toisiinsa kiinni. Väleihin ja keskelle jäävät raot täytetään sopiviksi muotoilluilla paloilla. Varsinkin pohjakerrosta tehdessä kannattaa laittaa leivät tiiviisti toisiaan vasten niin kakusta tulee tukeva.

Kun pohja on valmis, levitä puolet voileipäpikkelsistä leipäviipaleiden päälle ja lisää myös tonnikalamassa. Ripottele vielä päälle hieman pilkottua suippopaprikaa sekä suolakurkkua.

Seuraavaksi on sekaleipäkerroksen vuori, joka kootaan samoin kuin alin leipäkerros. 
Leivästä leikataan reunat ja kuori pois ja muotoillaan sopiviksi paloiksi. 
Kastaminen kannattaa tehdä nopeasti, ettei sekaleivästä tulee muhennosta. 
Leipäkerroksen valmistuttua sitä voi kevyesti painella käsillä, jotta kakku tiivistyy.

Tämän leipäkerroksen päälle tulee loput voileipäpikkelsistä sekä pilkottu metwursti 
+ ripaus paprikaa + suolakurkkua. 

Viimeinen kerros onkin taas sekaleipäkerros eli toistetaan vain edellisen leipäkerroksen vaiheet; 
myös kevyt painelu.
Tämän jälkeen kakun päälle kannattaa laittaa pyöreä pala leivinpaperia + sopivankokoinen, hieman kakkuvuokaa pienempi astia sekä sen päälle kevyehkö paino, esim. voipaketti tms. ja nostaa voileipäkakku jääkaappiin vetäytymään ja maustumaan.

Valmista " kuorrutus": Sekoita tuorejuusto notkeaksi haarukalla erillisessä kulhossa ja lisää sen joukkoon n.150 g kermaviiliä eli 3/4 purkillista; sekoita huolella ja lisää joukkoon loput suippopaprika- ja suolakurkkusilput. Sekoita ja laita kelmu kulhon päälle & nosta jääkaappiin maustumaan.

Voileipäkakku on parhaimmillaan saatuaan maustua vaikkapa yön yli jääkaapissa. 
Hieman ennen tarjoilua irrota irtopohjavuoan reunaosa ja poista leivinpaperisuikaleet voileipäkakun alta ja reunoilta. 
Levitä kakun päälle tuorejuusto-kermaviilikuorrutus ja koristele huuhdellun persiljan lehdillä sekä granaattiomenan siemenillä.


Herkutteluhetkiä toivottaen,

-Minni-


torstai 27. joulukuuta 2012

Joululoma!


Joululoma! 
Parhaita juttuja talven keskellä; etenkin tämä ihana vaihe, kun kiireet ovat takana, jouluvierailut on tehtynä, ja saa rauhoittua ihan vain oleilemaan kotona, puuhastelemaan omia juttuja, käpertyä vaikka hyvän kirjan pariin, leipoa ilman hoppuilua, kutsua ystäviä kylään, mennä pulkkamäkeen tai mitä ikinä vain mieli tekee.

Joulua ennenkin onneksi löytyi muutamia vapaahetkiä, että sai laittaa ideoita toteutukseen...
Joulukuusi oli noudettu jo pari viikkoa sitten ja tänä vuonna se saikin jalakseen suuren antiikkityylisen uurnan, olisipa vain vielä vanha ja sopivasti ränsistynyt pienoiskokoinen kartano asumuksena sen seuraksi ;)


Pitkin syksyä olin etsiskellyt eteiseen uutta kaunista valaisinta eikä sopivaa ollut tullut vastaan. Joulun alla sain sitten idean lumihiutalemobilesta eteisen kattoon, se korvatkoon lampun tällä erää.


Istuskelin pitkän tovin pöydän ääressä saksien erikokoisia lumihiutaleita paperista, ja kuinka muistuikaan lapsuus mieleen... näitähän silloin askarreltiin aina ennen joulua niin koulussa kuin kotonakin. 
Saatuani aikaan muutamankymmentä suurta ja pientä hiutaletta aloin kiinnittää niitä siimalla metalliseen renkaaseen. Työtä helpotti kun kiinnitin renkaan ensin kattolamppuun riippumaan sopivalle työskentelykorkeudelle. 
Kun kaikki peperikoristeet oli kiinnitetty, tuntui himmelini vielä kaipaavaan jotakin... ripustin siimaan kristallisia helmiä ja liitin ne joukkoon valkeaan. Samoin siimoitin lasisia hopeanvärisiä joulupalloja ja kiinnitin niitä muutaman sinne tänne kehikkoon. Ja Voila! Omatekoinen jouluinen kranssi-mobile-himmelini oli valmis! 




Viime vuonna kokosimme olohuoneen kulmaukseen lasipalloista joulukuusen, mutta tänä jouluna halusin hieman keveämmän koristeen ja tein lumihiutalekoristeen tapaan kehikosta riippuvan koristeen, mutta tämän kokonaan lasisista palloista. Hopean sävyt houkuttelivat, joten jätin kullanväriset ja punaiset pallot laatikoihinsa odottamaan seuraavia jouluja.


Teräksenvärisen metallikehikon sai kivasti naamioitua, kun kiersin valkoista puuvillanauhaa koko kehikon ympäri ennen lasipallojen ripustusta renkaaseen.
- Olisinpa vain hoksannut tämän jo lumihiutalekranssia tehdessäni!



Jo aikaisin syksyllä olin tilannut netistä hopeanvärillä printatut pellavantuntuiset suuret joulusäkit kivan materiaalinsa takia. Alkuperäisenä ajatuksena oli leikata säkit osiin ja ommella niistä suuret tyynynpäälliset. No, joulukiireissä keksin niinsanotusti oikotien onneen - pujotin säkkeihin suuret tyynyt sisälle ja solmin yläosat leveällä mustalla satiininauhalla. Niistähän tuli höpsönhauskat joulusäkkimalliset tyynynpäälliset sohvankulmiin!


Leppoisia - ja herkullisia - välipäiviä kaikille!

-Minni-



lauantai 22. joulukuuta 2012

Oh JOY!


Heissan kaikki yöllisissä puuhissanne hiippailevat joulutontut! 

Kellon lähestyessä puoltayötä ja jouluun laskettavien päivien määrän kutistuessa olemattomiin, alkavat varmaankin monessa kodissa lasten mentyä nukkumaan, pienet ( ja vähän suuremmatkin ;D  ) joulupukin apulaiset etsiskellä tarkkaan varjeltuja lahjoja kaappien kätköistä...
Joulupapereita koetetaan rapistella mahdollisimman hiljaa, lahjanauhoja kiharretaan varoen ja korvat höröllään - kuuluiko lasten ovelta supatusta?

Muistan vieläkin, miten lapsena oli jännittävää avata joulukalenterin luukkuja. Luukun takana piilevä yllätyskin toki aiheutti uteliaisuutta, mutta ennenkaikkea lähestyvä joulu jotenkin tuntui niin hauskalta!
Vielä aikuisenakin odotan joulua niin, että monena vuonna olen merkinnyt ihan tavalliseen taskukalenterii joulua edeltävät päivät sadasta päivästä alkaen - oikeasti!  Tänä vuonna, kuten monina kiireisinä syksyinä, ei noin ajoissa kuitenkaan hoksaa alkaa joulua pohtimaan, enkä ota joulusta stressiä, mutta iloitsen sen odottamisesta. On ihanaa pohtia, mitä lahjoja voisi tehdä tai ostaa perheelle ja läheisille ja suunnitella kodin joulua ja kun joulu oikeasti on lähellä, toteuttaa noita suunnitelmia pikku hiljaa.

Tänä vuonna meillä joulukalenterin virkaa on toimittanut lasinen spiraalinmuotoon puhallettu joulupuu, johon on saanut vaihdella kynttilöitä aina kuluneiden päivien mukaan. 
Ihana löytöjen löytö Ellen Interior & Designin jouluisesta puodista. Kiitokset Niina!


Tämän väripilkun seuraksi valkopunaiset numeroidut kuusenkynttilät ja mukana tulleet punaiset lasipallot; voiko pirteämpää joulukuusta löytääkään? 


Kokeilin joulun alla myös tehdä uudenlaisia kransseja harsomaisesta, kimaltavasta verkkomateriaalista, jota ostin useita eri sävyjä, toki hopeaa, kultaa, mutta myös hieman punaista. Runkona käytin metallisia vanteita, joihin pujottelin ja rypytin kangasta "vapaalla kädellä" koettaen saada aikaan eläväistä ja vaihtelevaa pintaa. Lopuksi lisäsin kranssiin pienenpienet paristotoimiset led-valot. 
Iltaisin kranssi tuikkii hämyisessä huoneessa kauniisti. Kenties se saa vielä somisteekseen tumman hopeanharmaita palloja, mutta nyt se näyttää tältä :)


Punaisesta harsosta syntyi hieman pienempi kranssi ja se ei mielestäni kaivannut valoja, mutta jotain pientä kuitenkin, joten keskelle kranssia ripustin kimaltavan kuusiornamentin.


Kransseja oli hauska tehdä, kuten muitakin jouluisia puuhia!
Huomenna voisi vielä leipoa perinteisen ja ah, niin herkullisen taatelikakun äitini reseptillä, NOM!

 Joulupaketteja taitaa vielä olla kätköissään odottamassa kääreitään, joten taidan hiippailla niiden pariin...

Ihania  lämpöisiä ja sydäntä läikähdyttäviä ilon hetkiä joulun odotukseenne!

- Minni-


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tuiki tuiki...


Joulukuisia päiviä ja öitä on tämänkin vuoden osalta jo takana useampia ja pimeimpään vuodenaikaan kaipaa aina lisää valoa, pilkettä, tuiketta...

Valon juhlaa odotellessa olenkin pikkuhiljaa ripustellut ikkunoihin valkoisin valoin somistettuja kransseja, suurensuuria paperitähtiä, pujotellut valoja tuikkimaan hopeanhohtavaan harsokranssiin sekä sytytellyt ahkerasti kynttilöitä iltaisin.

Ylläolevan kuvan lyhty ja sen pari ovat löytö jo marraskuulta; nyt ne saivat suojiinsa kimallepintaisia hopeanhohtoisia kynttilöitä, hopeisia pallokynttilöitä sekä vastapariksi mustia samettikylkisiä kynttilöitä sekä kirkkaat pienet valot kiertelemään lyhdyn pohjalle. Töistä kotiin saapuessa ensimmäinen puuha onkin sytyttää kaikki jouluiset valot ja kynttilät; tunnelma on heti niin paljon rennompi ja juhlavampi - hassua kyllä, tosiaankin rento mutta juhlava samaan aikaan. 


Kukat ovat erityinen heikkouteni ja intohimon kohde, ja jouluun ne toki kuuluvat itsestäänselvästi, mutta eivät ainoastaan tuoksunsa tai väriloistonsa vuoksi - itselleni kukatkin ovat valontuojia, niin arjena kuin juhlassakin. 

Orkideat taitavat olla pitkän kukintansa ja loistokkuutensa takia ilon lähteitä vailla vertaa, tämäkin jättiläiskukin kukkiva loistavanvalkoinen kaunotar on ilahduttanut meitä jo viikkoja...


Usein kukkakaupassa tulee hieman pohtineeksi, raaskiiko orkideaan tällä kertaa satsata, vai olisiko kenties ruusukimpun vuoro - joka kerta saa kuitenkin orkidean valittuaan rahoille enemmän vastinetta! Monen monta viikkoa kukintaa ja päivien piristystä  - osaisipa muistakin arjen ihmeistä iloita näin!



Valopilkkujahan löytyy ympäriltä kun vain itsekin muistaisi useammin pysähtyä huomaamaan; 

perhe, ystävät, elämän soljuvat hetket, silmänräpäyksen nopeasti ohikiitävät onnenhippuset...


Joulukoti saa kuitenkin maallisempia valopilkahduksia juhla-asuunsa... tässä paljetteja ja kimaltavia lasipalloja, kuusenkävynmuotoisia lasikoristeita, ja punaisellä vyötettyjä pilarikynttilöitä.




Jouluinen musiikki suo sekin kauniita ja herkkiä hetkiä päiviin ja iltoihin - kuin elähdyttäviä auringonsäteitä talvisessa maisemassa nekin....





Ihanaa joulunodotusta kaikille!

* * *

Tummin taivas - näyttämö loistavimpien tähtien 
nosta katseesi ja näe tervehdys iätön
Hiljaisuudessa kuulet kuiskauksen sydämen
itsessäsi läsnä on rauha jouluyön.


- Minni-

* * *


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Dream as if you'll live forever


Dream as if You'll live forever
Live as if You only have today.

Viisaita sanoja. 
Ne ovat eteisen seinällämme muistuttamassa päivien ohikiitävyydestä ja ainutlaatuisuudesta...

* * *

Ihana syyskuu on alkanut ja illat pimenevät alati aiemmin. 
Kynttilät syttyvät usein ihan arki-iltojenkin iloksi ja erityisesti viikonloppuisin kun ystävät kerääntyvät yhteen keittiönpöydän ääreen. 

Syksy on mukavaa koti-ihmisen aikaa, saa ihan luvan kanssa hengähtää kesän joskus villistäkin vauhdista samalla kun luontokin ottaa pienen aikalisän. 


Kesällä tosiaan tuntui puuhaa - mieleistä sellaista - riittävän aamusta iltamyöhään jokaiselle päivälle, mutta toisaalta saimme monta pitkään suunniteltua projektia alkuun ja valmiiksi.

Eräs sellainen ikuisuusprojektin rajamailla häilynyt asia oli sängynpääty makuuhuoneeseemme.  Valinnan vaikeutta lisäsi jatkuvien mielenmuutosteni lisäksi pohdinta siitä, tehtäisiinkö tosiaan sängynpääty vai katosvuode? No, jättimäisen sänkymme ja pikkuriikkisen makuuhuoneemme yhtälöön ei katosvuode oikein istunut, joten päätyyn päädyttiin! ;)



Mallia muotoilin ja hain pitkään ja monien nettihakujen pohjalta löysin sopivan tyylin, jota sitten muokkasin mieleiseksemme. Dramaattista ja selkeää, mutta kuitenkin hieman romanttista, muodokasta ilmettä koetin löytää ja tällainen päädystä sitten tuli!


Korkeutta päädylle tuli yli puolitoista metriä ja leveyttä lähes 190 senttiä. Huone muuttuikin aivan erinäköiseksi, kun pääty nostettiin paikoilleen. Yöpöytinä toimivat musta, takorautainen lasikantinen mieheni tekemä sivupöytä ja nettihuutokaupasta hankittu, tummanharmaalla pellavalla verhoilemani talonpoikaisrorokootuoli. Pöydälle asettelin patinoidun harmahtavan valaisimen sekä antiikkipeilin ja tekstitaulun sekä tietenkin kynttilän. Luonnonvalkoinen sängynpeite sai parikseen tummanharmaan pellavareunuslakanan ja mustavalkoiset sisustustyynyt.


Jane Austenin romaanista oleva lainaus:
 " My heart is, and always will be, yours", 
sai valkoisen paspartuun sekä mustat leveät kehykset. 
Näppärä tapa tehdä itse tekstitauluja kotiin; 
tarvitset vain sopivan lauseen ja printterin ja voila´ - se on siinä!


Sängynpäädyn materiaalit ovat levyä, vaahtomuovia, vanua, taustakangasta sekä tereeseen täytettä ja tietysti päällikangas. Ikean kangasvalikoimasta löytyi tiivis ja sileäpintainen tummanharmaa verhoilun vaatimukset täyttävä kangas, täydellistä! Muodon piirsin vapaalla kädellä ensin toiselle puolelle päätylevyä, sen jälkeen kaaret kopioitiin peilikuvana toiselle puolelle ja seuraavaksi ohjelmassa oli sahausta, leikkausta, hiontaa, nitomista ja ompelua. Tereen täytteeksi ompelin pyöreää muovinarua; pyykkinaru sopi tähän tarkoitukseen vallan mainiosti.  


Nappien upottamista päätyyn harkittiin myös, mutta kenties se olisi ollut jo liikaa...

Aivan uuden tunnelman ja ilmeen tämä uusi pääty kyllä sai aikaan!


Syyskuun illan käännyttyä aamuyöhön taitaa ollakin jo aika vetäytyä yöpuulle; huomisen haasteet 
-  ja haaveet ovat jo taas odottamassa.





sunnuntai 19. elokuuta 2012

Puutarhakuumetta Osa 3



Ihana elokuu kääntyy hiljalleen lopuilleen...
Rajut sadekuurot ovat vuorotelleet upeiden hellepäivien lomassa ja hieman haikeana on totuttauduttava ajatukseen siitä, ettei tämäkään kesä voi jatkua ikuisesti. Olis niin ihana pitää kiinni juuri näistä päivistä, kun hohtavankirkkaat päivät iltaisin vaihtuvat jo pitkiin, mutta niin kauniisiin varjoihin ja viileys hiipii avoimen ovenraosta sisään kietoutuen varpaisiin, niin että äidin kutomille villasukille on pian käyttöä.

Hellerajaa hipovina elokuisina iltapäivinä olemme vielä bonganneet suuria mustanpuhuvia perhosia sekä intiaanikesän innostamia pulleanpörheitä mehiläisiä mettä keräämässä. 
Puutarhassa monet kukat ovat ikäänkuin toisella kierroksella, kukkimassa jo uudelleen tänä kesänä tai kasvattamassa komeita vuosikasvujaaan. Tuskin mikään vielä näyttää merkkejä siitä, että pitkän talven varalle pitäisi keräillä varastoja ja valmistautua talviuneen. - Onneksi!


Lauantaina sadekuuro yllätti kesken upeimman auringonpaisteen ja kasteli kukat puolestani! Sadepisaroissa leikkivät kaikki sateenkaaren värit, kun luonnonnäytelmää lapsen innolla seurasin. 
Pian kuitenkin sadepilvet väistyivät ja aurinko jäi voitolle tällä erää.



Lämmön ja sateiden voimaannuttamina  apteekkarinkirjoruusut ovat innostuneet uuteen, ensimmäistä kierrosta jopa komeampaan kukintaan.  Uusia nuppuja laskin molemmista rungollisista ruusupensaista pitkälti toistakymmentä . 


Rohtosormustinkukka koettaa ehtiä kasvattaa kukkavarttaan päivä päivältä taivasta kohti pinnistellen, mutta pahoin pelkään, että päivien pituus ja lämpö eivät tule sille tänä syksynä riittämään. Eräs toinenkin este on ilmaantunut, nimittäin ahnettakin ahneemmat etanat, joita kostean kesän vuoksi on leiriytynyt kukkapenkkiin. Niinpä nyt ovat lähes kaikkien kasvien lehdet pienten ja suurempienkin reikien kirjomat ja etanoilla juhlat jatkuvat niin kauan kun ensipakkaset saapuvat.



Miniyrttiviljelmässä parhaiten ovat menestyneet korianteri sekä basilika, joille etanat eivät ole ilmeisesti kovin persoja, sekä muutamia retiisejäkin on omasta maasta saatu salaatin höysteeksi. Tänään leivoin raparperi-mansikka-kookospiirakkaa suuren pellillisen ja nappasin kasvilaatikosta muutaman sitruunamelissan lehden piirakan koristeeksi.




Sateen tauottua alkoi minttupensaan ympärillä heti käydä kova pörinä, kun mehiläiset palasivat apajille. Niin kiireellä keräsivät mettä kukista, etteivät tätä paparazzia tuntuneet huomaavan lainkaan ;)


Uskollinen vanha kamerani tallensi myös tämän herkän kauniin sudenkorennon, joka näytti kuivattelevan siipiään auringossa. Pian alkoivatkin sitten hyttyset inistä siihen malliin, ettei kuvaamisesta oikein ollut tulla muuta tulosta kuin heilahtaneita otoksia.


Eräs kesän kirjaimellisesti suurimpia ilonaiheita kukkarintamalla on ollut valtavan kokoinen petunia-amppeli, joka on kukkinut huumaavasti tuoksuvin valkoisin kukin aivan koko kesän. Etuterassin puolivarjoisessa paikassa se on viihtynyt ja kasvatti leveytensä lähes puolentoista metrin mittaan! 


Eräänä kauniina kesäyönä sen kukissa lenteli kolibrinomaisesti mettä imemässä valtavan kokoinen perhonen, joka osoittautui  mäntykiitäjäksi. Siipien väli oli noin 9 senttimetriä ja kaikessa rauhassa tuota yöllistä vierailijaa sai tutkia ja kuvata, niin keskittyneesti se lensi kukasta kukkaan, koskaan istahtamatta millekään yksittäiselle kukalle, vaan pysyen koko ajan lennossa, kurkottaen meteen pitkällä imukärsällään.



Äänettömässä kesäyössä saattoi kuulla kiitäjän siivistä lähtevän hiljaisen huminan, sen lentäessä taitavasti paikoillaan, tosiaan kuin kolibri ikään.


Syreenikiitäjä on vielä suurempi ja melko harvinainen kiitäjälaji; 
sellainenkin olisi joskus hienoa nähdä.


Jalopelargonit ovat nekin virinneet uuteen elämään ja pohdinkin, saisiko niitä pidettyä sisällä ruukuissa talven yli hengissä? Olisiko jollakulla antaa tähän hyviä vinkkejä?


Kimaltavia loppukesän päiviä 
&
 jokaiseen päivään elämän pieniä iloja toivottaen,

- Minni-