Puutarhakuumetta Osa 2

Ihanat hellesäät saapuivat juuri, kun kesälomani läheni loppuaan. 

- Loma onkin ollut melkoista touhua ja tohinaa pihaa laittaessa ja kotia sisustaessa; poikamme pääsi viime viikonloppuna ripille ja juhlia suunnitellessa ja järjestäessä aika on suorastaan lentänyt. 

Pihaprojektin perennoista lupailin kertoa, joten tässä kuvien kera otoksia meille jo niin paljon iloa tuottaneesta pienestä pihastamme...

Jo alkukesästä teimme pienen retken maalle, jossa on mieheni suvun autiotalo villiintyneine puutarhoineen. Varustautuneina työkamppein, - hanskoin, lapioin ja kera suuren peräkärryn ryhdyimme toimeen. Ensimmäisenä tontilta otettiin matkaan muutama varjolilja, joiden  aluillaan olevia taimia näkyykin kuvassa. Saattaa olla,etteivät varjoliljat tänä vuonna ehdi kukkaan, mutta jos niin onnelisesti kävisi, nappaan toki kuvia! 

Peräkärryyn kammettiin myös suurempia kasveja, kuten lilaa syreeniä, joka sai paikan perustamamme kukkapenkin viereltä. Ensi kesänä on sitten varmaan lupa odottaa kunnon kukintaa... Myös nelimetrinen koivuntaimi, pienehköt pihlajat ja mustaherukkapensas saivat siirtyä uusille sijoille selvittyään automatkastaan kunnialla. 

Pihlajia siirrettiin kolme pitkänhuiskeaa tainta, joissa ei ollut juurikaan vielä oksia, ja hyvä niin, sillä kotona taimet istutettiin vieri viereen ja latvat sidottiin kasvamaan alaspäin; puolivahingossa siitä syntyi sydämenmuoto!

Daalioitten takana pikistävät vasemmalla syysleimukukat, joiden valkoiset kukat antoivat kuvaa ottaessa vielä odottaa itseään, sekä kuunliljat valkoreunaisine lehtineen. 

Tänään nappaamassani kuvassa syysleimukukat aloittelevat kukintaansa ja kuunliljat ovat kasvattaneet komeat kukkavarret, joiden kärjissä nuput pikkuhiljaa avautuvat täyteen loistoonsa. 

Rohtosormustinkukan taimi on keskittynyt lähinnä kasvattamaan valtaisaa lehtirykelmää eikä kukkavarresta ole vielä alkuakaan nähtävissä, mahtaakohan tämä kaksivuotinen kasvi vasta ensi vuonna innostua kukkimaan? Puutarhan iloa sekin, odottaminen ja yllättyminen.

Ikivihreiden virkaa toimittavat tuijat sekä sinertävillä neulasillaan hurmaava sinilaakakataja.

Tässä mehiruusukkeet ja muratti ovat päässeet hellepäivänä katajanoksien katveeseen.

Pari runkoruusuakin sai meiltä kodin, suurista istutusastioista terassin laidalta. Ruusussa oli niin veikeät raidalliset terälehdet verigreipin punaista ja valkoista, ettei niitä voinut jättää taimimyymälään... Alkukesällä ruusut kukkivat runsaasti ja nyt ovat uudet nuput kypsymässä. Jos loppukesä on lämmin, niin saan varmaan nauttia toisestakin kukinnasta.

Kun olin alkuun päässyt puutarhainnostuksessani, en millään olisi malttanut lopettaa, vaan halusin kokeilla myös pienen, melkein miniatyyrinomaisen yrttitarhan kasvatusta. 

Siemenpusseja olikin jo kaapissa vino pino, joista hellästi ripottelin potteihin basilikan, timjamin, sitruunamelissan, ruohosipulin, retiisin sekä muutaman muun yrtin siemeniä. 

Kun pikkuruiset taimet alkoivat työntyä mullan ylle, huomasin olleeni aivan liian avokätinen siementen suhteen: poteissa kun alkoi suorastaan rehottaa kasveja viidakkotyyliin. No, radikaalia karsintaa ja isommat astiat oli ratkaisu tähän pikku pulmaan ja lopputulemana seuraavanlainen viritelmä terassinaidalla:

Innolla odotellaan, saadaanko tämän kesän kokkailuihin yrttejä omasta puutarhasta! :)

* * *

Hellepäiviä ja sopivasti sadekuuroja toivoen,

-Minni-

Puutarhakuumetta Osa 1

Ihana kesäloma on vihdoinkin koittanut ja nyt on aikaa tehdä pitkään odottamiani omia juttuja, muun muassa päivittää blogiakin hieman tiuhempaan ;)

Tänä kesänä on iskenyt jälleen melkoinen puutarhurointivimma ja on ollut ihana suunnitella istutuksia sekä saada upottaa kätensä multaan ja nähdä kasvien kasvavan, muuttuvan ja kukoistavan. Alkukesäkin on tainnut olla sään puolesta otollinen, sillä ainakaan liikaan helteeseen eivät kukkaset ole tikahtuneet.

Takapiha kaipasi jotakin värikästä piristystä, joten perustimme sinne mieheni kanssa uuden kukkapenkin.

 Ajatuksenani oli että värejä saisi olla useampia, mutta koettaisin silti rajata ne valkoisiin, violetteihin sekä pinkin eri sävyihin. Myös vihreän eri sävyt ja muodot olisivat tietysti tervetulleita!

Penkin muodon valinta tuotti jonkin verran päänvaivaa; aivan kanttinen istutusallas tuntui liian muodolliseslta, ja pyöreä hieman vieraalta. Kokonaan " villi" muotokaan ei viehättänyt, joten päädyimme eräänlaiseen hybridiin; taka-ja oikea sivu olisivat suorat ja muodostaisivat suoran kulman, ja etureuna olisi kaareva. Suoria reunoja varten valitsimme pitkiä reunakiviä; valkoista kvartsia, ja etureuna rakennettiin luonnonkivistä, joiden väreinä olivat punertavan kiven kauniit eri sävyt. Lisäksi penkkiin, istutusten keskelle valittiin valkoisia ja punertavia erimuotoisia ja -kokoisia kiviä tuomaan kontrastia kasveille. 

- Ylläolevassa kuvassa näkyykin valkoisia kvartsireunakiviä sekä valkeita luonnonkiviä.  

Halusin jakaa penkin kahteen erityyppiseen osioon, jossa toisessa päässä olisi karumpaa kivikkotyyppistä ilmettä, ja toisessa taas rehevää ja värikästä kukkaloistoa. Olikin jännittävää nähdä, miten työn edetessä eri päivinä ideat muotoutuivat ja kehittyivät sitä mukaa kun kasveja ja kiviä saatiin paikoilleen.  

Muratti sai paikan pystyyn asetellun luonnonkiven kainalosta.

Ykköskasviksi penkkiin - kenties vastoin kaikkia puutarhureiden ohjesääntöjä- halusin ehdottomasti purppuraomenapuun; eli punalehtisen, kääpiöiviä koristeomenoita tuottavan korunomaisen kauniin puun. Se ehtikin jo heti alkukesästä kukkia runsaasti uskomattomin syvänpunaisenpinkin kukin.  En tiedä onko sitä leikkaamalla mahdollista pitää pienikokoisena ja ohjata sen kasvua toivottuun suuntaan, mutta jos ei, niin voihan penkin muita kasveja myöhemmin siirtää; liekö naisen logiikkaa, mutta näillä mennään!

Malus Purpurea Royalty- koristeomenapuu

Monet vanhat tutut kesäkukkasuosikit olivat ostoslistallani taimimyymälöitä kierrellessä, kuten orvokit ja pelargonit sekä lobeliat ja daaliat. Lobelioista löysinkin myös violetteja yksilöitä valkoisten pareiksi ja orvokki Poppy Mickey'tä hiirenkorvineen ei kertakaikkiaan voinut millään vastustaa!

Lobeliaa lilana...

Harlekiiniraidallista petuniaa...

Orvokki Poppy Mickey

Pinkkejä daalioita...

Myös nämä jättisuurin kukin kukkivat violettivalkoiset orvokit oli pakko saada!

* * *

Penkkiin istutettiin kaksi timantttituijaa tuomaan korkeutta ja hieman suojaakin muille kasveille, sekä lisäksi sinertäväneulaista laakakatajaa ja kääpiöivä kuusentaimi kivikko-osastolle.

Tuijan suojissa pinkit daaliat ovat kukkineet ahkerasti.

Luonnonkivien raot ja kolot täytettiin ja pinnalle ripottelin kerroksen valkoista koristekiveä: 

Kekkilä Valkoinen Gabro

Zen-mäinen viime silaus mehikasveille, eikö ? ;)

Saapas nähdä, mitä mehiruusukkeet ovat viime päivien rankkasateista tykänneet, toivottavasti eivät ole liiassa vedessä lilluneet kovin pitkään. 

Uusi kokeilu oli tänä kesänä jalopelargoni, jonka tummanpinkkeihin kukintoihin ihastuin ensisilmäyksellä. Se ei kuitenkaan ole kovin viihtynyt taivasalla, vaan olisi varmastikin parhaimmillaan terassin suojissa.

Tummanpinkkejä jalopelargonin kukintoja Mickey-orvokkien keskellä.

Kukkamyymälässä huumaavalla tuoksullaan minut luokseen houkutteli ylläolevan kuvan taustalla näkyvä minttu, joka on jaksanut kukkia uskollisesti jo useamman viikon. Sen väritys on myös hurmaava, pienet kukinnot ovat vaaleanlilat ja vihreissä lehdissä on lilanvärisiä juonteita.

Perennat saavatkin jäädä seuraavaan kertaan; nyt terassille nyppimään petunia-amppelista kuihtuneita kukkia pois, niin jaksaa sitten kukkia pidempään!

Aurinkoista huomisaamua kaikille!

-Minni-