Pikku juttuja

Valkoisten kukkien jättiläinen; valkoinen lilja sekä keijukainen; harsokukka sulassa sovussa.  

Usein saan yllättyä, miten monia pieniä kauniita asioita ympärillämme onkaan, kun vain hetkeksi oikein pysähtyy katsomaan.
Suurtenkin kokonaisuuksien taika piilee useimmiten detaljeissa, yksityiskohdissa, kuten pinnan rakenteessa, värien sävykirjossa, vastakohtien tasapainossa taikka muotojen herkkyydessä.
Siitä koetin koota pienimuotoisen kuvakokoelman tällä kertaa...

Tummaa pintaa vasten lasiesineiden valot ja varjot korostuvat.

Matta ja kiiltävä ovat yllättävän sopuisa pari kun sävyt ovat lähellä toisiaan.

Pehmeyteen tuovat särmää metallilankaan punotut kantikkaat helmet.

 

 

 

 

 

 

Pinkkejä värililjoja ja ruusuja floristilta + pelargonin oksia ja ruiskaunokkeja puutarhasta=suloinen sekamelska.

Pentikin Amaryllis-lautanen taittaa auringonsäteet kauniisti aluslautasen pintaan.

Karkeaa pellavaa, satiinilankaa monogrammissa ja yksinkertaiset pellavanauhat. Sydämet omaa Ma Petite Maison- mallistoa.

Pellavavoileeverho on sipaistu kapaksi pellavaisin nauhoin; keskelle on applikoitu M-monogrammi. Verhot omaa Ma Petite Maison-mallistoa.

Ma Petite Maison-tyynynpäällinen paksua pestyä pellavaa.

Huutokauppalöytö, messinkinen Sievä-Valimon kattokruunu koreilee kruusauksillaan.

Antiikkinen peili lienee parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta patina sen kuin paranee ;)

Pöytälampun  harmaa pinta paljastaa monta herkkää sävyään vain lähempää katsoen.

Katso tätä päivää, sillä se on elämä.
Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus.
Siinä on koko olemassaolosi todellisuus,
kasvun riemu, toiminnan loisto, kauneuden kirkkaus.
Eilinen on vain unta, huominen on vain näky.
Mutta jos elät tämän hetken hyvin, on eilinen uni onnesta,
jokainen huominen toivenäky.
Katso siis tarkkaan tätä päivää,
aloita jokainen aamu uusi elämä. 

- Goethe -

Aurinkoista alkavaa viikkoa toivottaen,

 Minni

Jotakin uutta, jotakin vanhaa

Luonnonvalkoista, kullanbeigeä ja ripaus mustaa

... mutta ei juurikaan sinistä - totesin katsellessani aiemmissa sisustuksissani käyttämiäni värisävyjä. Kenties sininen, kuten muutkin värit käyvät läpi innostumisen ja kyllästymisen kiertokulkua; näin ainakin itselläni tuntuu olevan. Viimeisimmästä sinisävyisestä kaudesta onkin jo reilusti aikaa, ja nyt ovat haalistuneet farkunsiniset ja siniharmaat pellavansävyt alkaneet kuin varkain pikkuhiljaa hiipiä suunnitelmiini. Lisäksi vaaleankirkas turkoosin-sininen koettaa aika ajoin päästä esille, ja mikä ettei, onhan se upean kuulas, raikas ja merellinenkin sävy, kesäisen valoisa kerrassaan!

Viimeisin sisustusprojektini sai minut pohtimaan värejä, niiden valtavaa sävymaailmaa kaikessa mahtavuudessaan ja herkkyydessään, sekä sitä, miksi värit joihin tunnemme vetoa, vaihtuvat ajan mittaan. Omalla kohdallani sisustuksen muuttuessa valkoinen väri on ollut aina läsnä, enkä osaisi ajatellakaan siitä kokonaan luopuvani. Kuitenkin joskus lähes kokovalkoisen sisustuksen keskelle kaipaa yhtäkkiä kunnon väriruiskeen; usein tämä into iskee keväisin, kun lisääntyvä auringonvalo kylvettää huoneita.

Vaikkapa pinkki ja turkoosi toimivat varmasti mainioina lääkkeinä väri-ikävään; eikä toki tarvitse kiinteitä kalusteita alkaa maalaamaan taikka tapetteja välittömästi vaihtamaan - esimerkiksi uudet verhot, tyynynpäälliset sohvalle tai sängynpäätyyn, tai setti iloisensävyisiä pyyhkeitä, uusi matto sekä muutama kynttiläasetelma kylpyhuoneeseen saavat jo pieniä ihmeitä aikaan.

Sisustustekstiilit; liinat, verhot, tyynyt, matot, vuodevaatteet, päiväpeitteet, torkkupeitot sekä tottakai kukat ovat kaiken kaikkiaan nopea ja kätevä tapa päivittää kodin ilmettä.

Jakardia, satiinia ja paljetteja... Paljettityyny Lennolin mallistosta.

Itse innostun usein vaihtamaan myös päällisiä / verhoiluja istuimiin ja joskus sohviinkin; kunhan vain aikaa löytyy. Yllä olevien kuvien sohva(t), joita oli meillä kaksin kappalein, ja joissa oli aivan mahtavan mukava istua korkeiden käsinojien ansiosta, saivat nekin vaihtaa väriään useampaan otteeseen. Ostettaessa sohvien kankaina oli Finlaysonin vaaleanbeige puuvilla-twill, samoin reunoja kiertävien täytettyjen tereiden.

Lapsiperheen käytössä elämän jäljet kuitenkin alkoivat toki ajan kuluessa näkyä, ja niinpä sohvat saivat uuden värin. Valitsin väriksi erittäin tumman pinkin sävyn sileästä satiinisidoksisesta matta-polyesteri-puuvillasta + tereet päällystin uudelleen tummanlilalla kankaalla. Uusi ilme näytti tyylikkäältä, mutta kahden massiivisen kalusteen ollessa hyvin tummia, ne tuntuivat vievän olohuoneesta valon....
Tumma pinkki saikin aika pian väistyä jälleen uuden värin tieltä, joka oli yllättäin ;) valkoinen!

Täysvalkoinen versio sai sitten pian ensin kukkakuosillisen ja sitten merihenkisen päivityksen tyynyjen ja torkkupeittojen avulla:

Ruskea-turkoosit tyynyt valkoisella

Pettämätön kolmikko; valkoinen, sininen ja punainen.

Niin, se mainitsemani projekti; kyseessä on timanttituftattu parivuoteen sängynpääty, jonka suunnittelu on loppusuoralla, lähinnä värin valintaa vailla. Ykkösenä ehdokaslistalla on tällä hetkellä tummanharmaa 100 % pellavapalttina ja kakkosena  - pellava, jonka lankaväri on valkoinen, mutta jonka pintaan on kevyesti kauttaaltaan painettu himmeästi hohtava hopean/kullan sävy... valitettavasti vain paikallisen Eurokankaan viimeinen pala kyseistä valkoista pellavaa oli liian lyhyt riittääkseen päätyyn, joten etsintä ja pohdinta jatkuu. Jos valinta osuu tummanharmaaseen, on siihen jo kankaat hankittuna  - kenties sopiva projekti näin kesäloman loppuhuipennukseksi.

-Vai löytyisiköhän antiikkimarkkinoilta tai kirpputoreilta sopivia tuoleja kunnostettaviksi...

PS. Kannattaa tehdä kesäinen retki Kokkolaan, tämänvuotisille asuntomessuille!

http://www.asuntomessut.fi/kokkola-2011/messut

Samalla reissulla voi bongata Kokkolan keskustan vanhaa kaunista rakennuskulttuuria Neristanissa sekä paikallisia sisustus- ja käsityöliikkeitä, eivätkä Pietarsaarenkaan monet kivat sisustajaa kiinnostavat kohteet ole kuin noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kokkolasta. Pietarsaaressa ehdottomasti käynnin arvoinen paikka on myös Aspegrenin puutarha, jonka juuret ;) ulottuvat jopa 1700-luvulle saakka.

http://www.aspegrenstradgard.net/alkusivu.shtml

Mad about Peonies

Aaah, pionit.
Lempikukkiani, joihin ei kai kyllästy koskaan. Ihanaa että nykyisin niitä saa jo Seinäjoeltakin leikkokukkina kukkakaupoista; kymmenen vuotta sitten oli aivan turha edes kysellä.
Vuosien mittaan innostukseni pioneihin ja niiden uskomattoman upeisiin kukintoihin sekä kunnioitus kohtalaisen vaativaa lajia kohtaan on vain kasvanut. Jotakin ylvään kuninkaallisen kasvin luonteesta kertoo kai sekin, että kun pionin on paikalleen istuttanut, sitä ei kannata siirtää; muutoin saa odotella kukintaa taas melkoisen pitkään jalosukuisen kuningattaren loukkaannuttua asuinpaikkaansa siirtelystä ;)

Kannattaa kurkistaa esim. sivustoa http://www.pioni.fi/cat/index.php
josta löytyy paljon tietoa eri pionilajikkeista upeine kuvineen; itsekin seikkailin nettikaupassa ja olisin saanut kulumaan pienen lottovoiton verran euroja pioneihin silmääkään räpäyttämättä; niin lumoavia ne olivat.
Haaveenani onkin puutarha, jossa valkoiset, vaaleanpunaiset ja pinkit pionit kukkisivat kilvan keskenään; omalla arvokkaan hillityllä tavallaan.

Nyt saamme vielä tyytyä pioneihin satunnaisina vieraina maljakossa tai maalla mummolassa, jonne olemme pionintaimia lahjoittaneet. Tänä vuonna pionien kukinta on ollut mahtavaa ja näyttävät valkoiset ja pinkit kukat ovat hurmanneet meidät kaikki. Ukkospuuskat ja rankkasateet tekivät tuhojaan, mutta onneksi osa kukinnoista selvisi koettelemuksista kunnialla ja ilostuttavat meitä edelleen.

Kiinassahan pioneita on jalostettu ja kasvatettu jo vuosisatoja ja Kiinaa saammekin kiittää useista jaloista kiinanpionilajikkeista kuten: " Jalkavaimo nousee kylvystä" eli Yang Fei Chu Yu; uskomaton valkoinen ja suurikukkainen lajike, jonka nimikin on omiaan saamaan mielikuvituksen laukkaamaan... tai "Musta Helmi" eli  Hei Zhen Zu, jossa on voimakas, intensiivinen sävy.  Nuori lajike; Pillow Talk on  vaaleanpunainen / pinkki sävyiltään ja myöskin sisäisen puutarhurini muusa. Unelmien puutarhapalstaa odotellessa muutamia kuvia...

 

Onko mitään huumaavampaa kuin makea pionin tuoksu kesäyössä, mustarastaan laulaessa taiturimaisia säkeitään?

Kenties, mutta onnen tunteen voi kyllä kokea ihan vain nostamalla raskaan pioninkukinnon kämmenelleen ja kumartumalla katsomaan Luojan kätten töitä. Täydellistä.

Minna

Jotakin pientä hyvää...

Joskus tulee aivan yhtäkkiä sellainen olo, että nyt tekee mieli jotakin pientä hyvää... No: siitähän ei hyvää seuraa ;)    - sillä kuka nyt tyytyisi oikeasti johonkin pieneen herkkuun, kun makeanhimo yllättää!?
Onneksi ! kotona ei aina ole herkkuja kätköissä, ja joskus on sokerihampaan kolotus vain kestettävä.
Aina ei ehdi tai jaksa ryhtyä leipomaan, joten jotakin helppoa ja nopeaa olisi toiveissa.

Eli, jos vaikka näin kesän kunniaksi, ajattelin, ja ryhdyin puuhaan: kristalliset viinilasit esille , vaniljakermajäätelöä, tuoreita mansikoita, domino-keksejä, suklaalevy  -eiköhän näistä jotakin saa aikaiseksi...

Maailman helpoin, mutta kuitenkin näyttävä ja herkullinen jälkiruoka, joka syntyy kerrostamalla lasiin tai jälkiruokamaljaan esimerkiksi juuri mansikoita, keksimuruja, vaniljavaahtoa- tai kermajäätelöä ( tai molempia ) sekä suklaata, mmm... Koristeeksi ja väripilkuksi voisi lisätä vielä vaikkapa mintunlehtiä tai orvokin kukintoja. Vinkkinä: alempiin kerroksiin tulevat mansikat kannattaa paloitella, siten niistä irtoaa enemmän upeita aromeja jäätelöön; päällimmäiseksi voi sitten asetella kauniita pieniä tia keskikokoisia, suupalaksi sopivia herkkumarjoja. Annoksia tehdessä jäätelö jo sulaakin sopivasti ja on juuri parhaimmillaan kun maljat ovat valmiit. Superkokki tietty flambeeraisi mansikat, mutta itse en ole koskaan konstia kokeillut ;)

Raaka-aineita varioimalla saa annoksesta kymmeniä eri versioita; esimerkiksi tuoreiden lakkojen ja pecan-pähkinöiden sekä nugaan yhdistelmänä tämä toimii myös takuuvarmasti!

Syyskesällä sekä talvisin kannattaa kokeilla omenaista versiota; kirpakoita omenoita  ( esim. Granny Smith; lempiomenani  ) kuoritaan, palotaan pienehköiksi kuutioiksi, ripotellaan reilusti kanelia sekä hieman vaniljasokeria & sokeria päälle ja kuumennetaan mikrossa pari-kolme minuuttia. Yhdistetään kaurakeksien ja vaniljavaahdon tai vaniljajäätelön kera kerroksittain korkeaksi torniksi kauniille lasilautaselle, ympärille pöllähdys tomusokeria ja joko gourmet-tyyliin aitoa marjakastiketta tai kiireisen tyyliin; mansikkamehutiivistettä pari pisaraa  + kaunista ohuen ohutta nauhaa. 

Suomen kesä tarjoaa meille uskomattoman ihanat marjaherkut! 

Hemmotelkaahan itseänne; mainio ja nopea  herkku myös yllätysvieraille!

Minni

PS. Tiesittekö muuten että jäätelön sulattamiseen / lämmittämiseen vatsassa menee kropalta enemmän energiaa, kuin siitä saa!  = opiskeluaikaisen ystäväni Annen kanssa keksimäni teoria, ja testattu!  ;)

Ihana Pariisi

Eiffel-torni iltavalaistuksessa

Pari viikkoa sitten pääsin hieman yllättäin reissuun Pariisiin pitkäksi viikonlopuksi. Entuudestaan tuttuun kaupunkiin on aina kiva palata, varsinkin kun nyt oli edellisestä käynnistä kulunut jo useampi vuosi. Työkiireiden takia ei matkaa etukäteen juurikaan ehtinyt odottaa, mutta heti perille saavuttuani muistin miksi aina innostuin Pariisista; ne vanhat upeat rakennukset! Onhan Pariisi toki muodin & varsinkin haute couturen, taiteen ja kulttuurin sykkivä keskus, mutta jotenkin kaikkein vangitsevinta on minusta kaupungin vanha arkkitehtuuri veistoskoristeltuine taloineen ja takorautaisine parvekkeineen, joilla pariisilaiset näyttivät innostuneen kasvattamaan mitä upeampia pienoispuutarhoja puineen ja kukkineen. Minua inspiroivat niin rappioituneet, rappaustaan rapisuttavat talot kuin kullatuin portein kaduista erotetut palatsitkin... ja jälleen totesin että Pariisissa lempipuuhaani on talobongaus! No, toisaalta melko halpaa huvia, ja kävellen näkee kaupungista muutenkin valtavan paljon.

Kerrostaloja ranskalaiseen tapaan

Näkymä hotellimme parvekkeelta

Eräänä päivänä kävelin Montmarten ympäristössä ja koetin hakeutua sellaisille kaduille joilla ei olisi turistirysiä, vaan aidompaa pariisilaista elämää ja löysinkin! Oli ihastuttavaa katsella katuvilinää ihmisten tehdessä ruokaostoksiaan kadun pikku putiikeissa; leipäkaupoissa, juustopuodeissa, viinimyymälöissä, hedelmä- ja vihannes-shopeissa ja kukkakaupoissa. Mitä meiltä puuttuukaan, kun kaupunkikeskustoistamme ovat lähes tyystin hävinneet pienet erikoiskaupat! 

Mansardikattojen lumoa

Eiffel-torni päivällä

... ja iltavalaistuksessa

Sacré-Coeur-basilika

 

 

Suosittelenkin Pariisiin matkaaville pitkiä ja nautinnollisia kävelyretkiä kaupungissa; niihin voi sitten mielensä mukaan yhdistää käyntejä museoissa, nähtävyyksissä ja ainahan jalkojaan voi lepuuttaa jossakin Pariisin tuhansista kahviloista. Niin ja toki patikkaretkiä järjestetään opastettuinakin versioina; hyvä opas herättää kaupungin historian eloon! Lähes jokaisella kadulla, patsaalla, aukiollakin on oma vaiherikas tarinansa.

 

 Aikoinaan kattohuoneistoissa mansardikattojen alla sijaitsivat palvelijoiden huoneet. Nykyisin esimerkiksi Champs-Élyseén varrella sijaitsevista kattohuoneistoista maksetaan jopa 17 000 euroa neliöltä...

 

 

Mainio & tunnelmallinen tapa nähdä ja kokea Pariisia on illallisristeily Seine-joella jollakin kymmenistä jokilaivoista. Esimerkiksi sivustolta www.bateauxparisiens.com löytyy lisäinfoa vesille halajaville matkalaisille. 

 

Käymisen arvoisia kohteita riittää vaikka viikoiksi, mutta listaan tähän muutamia: Notre Damen katedraali, Sacré-Coeur-basilika, Louvren taidemuseo, Rodin-museo, Versaillesin palatsi ja puisto, Eiffel-torni, Moulin Rouge eli Punainen Mylly- tai Lido-kabareet, d'Orsay-museo, Katakombit, Picasso-museo, Modernin taiteen museo, Champs-Élyseés-puistokatu, Riemukaari, Tuileries'n puisto, Luxembourgin puisto, Invalidi-kirkko, Pompidou-keskus, kaupunginosista esim. Montmartre, Montparnasse, Latinalaiskorttelit, Galeries Lafayette-tavaratalo, Printemps-tavaratalo...& antiikki- / vintage- ynnä muiden löytöjen tekemisestä kiinnostuneille Pariisin tunnetuin ( ja yksi maailman suurimmista ) kirpputori, Marché aux Puces de St-Ouen Porte Clignancourtissa. 

 

Muutamat yleisimmät ranskankielen tervehdykset ja arkitilanteiden fraasit kannattaa opetella; palkinnoksi saat varmasti paikallisilta  parempaa palvelua ja ilahtuneita hymyjä.

Kustavilaisia Osa 2

Kustavilaistyylille lämpenin jo nuorena, vanhempieni sisustaessa huonettani niillä jo muinaisella 80-luvulla. Välillä, täytyy myöntää, hieman kyllästyinkin koristeelliseen ja kultauksin kruusattuun tyyliin, mutta nykyisin klassiset kustavilaiskalusteet ovat taas listani kärkipäässä. -Toki (uus)rokokoon ohella. Nämä kaksi tyyliä oikeastaan vuorottelevat ja kilpailevat kotonamme; tehdessäni uusia kalustelöytöjä antiikkihuutokaupoista ja netistä saavat joskus vanhat kalusteet väistyä uusien, myös vanhojen, tilalta. Sisustus ja kodin ilme muuttuvatkin pikkuhiljaa aina uudenlaiseksi, ajan ja budjetin sallimissa rajoissa.

Verhoilun uusimisella saa mielestäni näppärästi ja edullisesti aivan uuden ilmeen ja fiiliksen moneen kalusteeseen ja sitä tuleekin paljon harrastettua.  Ethän kokeile tätä kotona- vinkkinä voin muuten kertoa, että ammoniakkipitoisella pesuaineella EI kannata pyyhkiä kustavilaisiaan; kultaus lähti silmänräpäyksessä, kun kerran erehdyin näin tekemään! - Paitsi jos joku nimenomaan haluaa poistaa koristelut kalusteistaan, niin tämä konsti tepsii ;)    -yllä olevassa kuvassa oleva tuoli sai osansa tästä supersiivouspuuskasta...

Eräs vanhimpia kustavilaisia, jotka olen antiikkihuutokaupoista kotiin huudellut, oli ihana, valkoiseksi maalattu vitriinikaappi, joka kuitenkin myöhemmin sai uuden kodin Itä-Suomesta. Kaappi oli meklarin mukaan 1800-luvulta, mutta siihen oli ilmeisesti lasit lisätty jälkeenpäin. Puusepältä tekisi kyllä mieli tilata kopio tuosta kaapista; astiat tai liinavaatteet saisivat siitä mainion paikan.

Jotkin innostumiset kantavat ja antavat energiaa aivan uskomattomat määrät; jotkin taas alkuinnostuksen haihduttua lässähtävät kuin kohokas. Eräiden rokokookalusteiden kanssa kävi juuri näin; huudeltuani netistä kuusi unelmaisen ihanan mallista rokokootuolia ja saatuani ne kotiini, saivat ne toimia koristeina olohuoneessamme puolisen vuotta pähkäillessäni, millaisen urakan olinkaan ottanut. Liitokset olivat suurelta osin irti ja puuosat huonossa kunnossa; puuosien värin olin suunnitellut vaihtavani kulutettuun valkoiseen ja verhoilut olivatkin sitten luku sinänsä. Päällyskankaat olivat ahkerassa käytössä puhki kuluneet, ja vaikka tämän kaiken toki olin ostohetkellä tiennyt, tuntui pehmusteiden, satulävöiden, meriheinien ja verhoilun täysremontti näin harrastelijaverhoilijalle liian suurelta urakalta. Niinpä tuolit saivat jatkaa matkaa ilostettuaan meitä kuitenkin hetken kuluneella kauneudellaan.