Mustaa ja valkoista

" Valkoinen on kevyt. 

Eräissä testeissä psykologit totesivat, 

että ihmisen on vaikeampi nostaa mustia laatikoita kuin valkoisia laatikoita, 

vaikka mustat olisivatkin valkoisia kevyempiä."

Hassua, miten tietyt jutut tuntuvat kulkevan matkassa ihan kuin salaa, elämän junan jäniksinä. Ne ovat niitä kivoja pieniä juttuja, joita tarttuu mukaan ostosreissujen lomassa aivan puolivahingossa... Sellaisia materiaaleja, värejä, tuotteita jotka jotenkin tuntuvat kutsuvilta ja tutuilta, vaikkei niitä juuri sillä erää olisi edes ollut etsimässä. Pengastaessani viikonlopun ompeluprojektin vuoksi kangas- ja tarvikekomeroani huomasin taas kerran, kuinka monenmoiset valkoiset ja harmaat sekä mustavalkoiset kankaat olivat sinne tiensä löytäneet. Samoin kävi kun katsastin valokuvakansioita; mustavalkoinen teema, harmaalla ja vaaleanruskealla höystettynä toistui inspiraatiokuvissani kuin myös omissa sisustussuunnitelmissa ja projekteissa jatkuvasti.

Miksi siis valtava valkoisen kaipuu valtaa itseni - ja niin monet muutkin - toistuvasti ja joskus tuntuu, jatkuvasti? Mitä valkoinen merkitsee, mitä sillä halutaan ilmaista, miksi siihen nojaudutaan sanoen: " Siihen ei helposti kyllästy." ? Kenties valkoinen väri on meille Pohjolan pimeän talven kurittamille asukeille vastalääke, voimavara, tabula rasa, mielen tyyneyden kumppani - vai onko?
Ainakin sillä on monia versioita ja nimiä kuin rakkaalla lapsella konsanaan: maidonvalkoinen, lumivalkoinen, vitivalkoinen, kirkkaanvalkoinen, puhtaanvalkoinen, lakananvalkoinen, kalkinvalkoinen, liidunvalkoinen, jauhonvalkoinen, hohtavan valkoinen, luonnonvalkoinen, maalarinvalkoinen, kermanvalkoinen, liljanvalkoinen, vaniljanvalkoinen... listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Tähän muuten törmää hupaisalla tavalla kun menee maaliostoksille ajatuksena maalata huoneen seinät valkoisiksi, mutta ei aivan paperinvalkoisiksi: valkoisen eri sävyjä kun on satoja, ellei tuhansia, ja myös kunkin huoneen sijainti ja ikkunoiden sijoitus eri ilmansuuntiin nähden vaikuttaa valkoisten seinien sävyyn. Mutta miten ihanaa että on valinnanvaraa! ;)

Erääseen mustavalkoiseen projektiin liittyen kävi itsellekin juuri noin; maaliosaston ihanassa värimallilappusten taikamaailmassa oli olo kuin kaninkoloon humpsahtaneella Liisalla Ihmemaassa; nämähän piti saada kaikki!
Onneksi asiantuntevat maalimyyjät osaavat neuvoa ja suositella sopivia sävyjä, ja itse asiassa efektiseinälle valitsemani mustavalkoisen tapetin pohjasävy oli määräävä tekijä valkoisten pintojen valintoja tehdessä.

 

Tämä tapetti oli juuri eräs sellainen salamatkustaja sisustusmatkoillani; monta vuotta aiemmin olin sen jostakin sisustuslehdestä bongannut ja ihastunut ikihyviksi, kunnes sattumalta löysin sen tapettiliikkeestä aivan muuta etsiessäni. Ja kuinka ollakaan, sitä oli tarjolla kahtena versiona: mustavalkoisena ja kokovalkoisena, niin että kuviot erottuivat vain kohokuosina tapetin pohjasta. Valinnan vaikeus oli suunnaton, mutta rohkeampi väri vei voiton. Onnetar hymyili muutoinkin tuona päivänä ja sain tilata tätä mallistosta poistuvaa tapettia jäännöserän hyvään hintaan. Kun vielä täydellinen sävy valkoisiin seiniin löytyi, sai tämäkin projekti oikein siivet selkään.

Tapettipinnan kasvaessa seinällä hymyilin kuin Hangon keksi idioottimaista hymyä, jonka syynä oli yksinkertaisesti se ilo, jonka niin naivistinen ja yltiöromanttinen, mutta väreiltään moderni kuvio sai aikaan. Vuodetekstiileiksi valitsin valkoista paksua koukeroista jacquardia ja vuoteen jalkopäähän kuohkean valkoisen, rypytetyn Ikean torkkupeiton. Mustat puuvillasamettityynyt, musta paljettityyny ja L'amour-brodeeratut mustatereiset päälliset saivat somistaa vuoteen päädyn. Ikkuna sai verhokseen puhtaanvalkoiset raidalliset voileeverhot ja valkoinen lipasto kantaakseen mustanpuhuvat sorvatut maksikokoiset kynttilänjalat.

Musta tasapainotti kummasti valkoista kokonaisuutta ja antoi ryhtiä ja kontrastia huoneelle. Valkoiset sirot yöpöydät ja näyttävät mustat pöytävalaisimet tulisivat vielä täydentämään uuden ilmeen...

Musta on toinen monta nimeä saanut väri. Puhumme yönmustasta, pikimustasta, hiilenmustasta, korpinmustasta, noenmustasta, eebenpuunmustasta, sysimustasta... Musta on myös siitä mielenkiintoinen väri, että sekin elää ja muuttuu esiintyessään eri materiaaleissa ja eri kiiltoasteissa. Pestyssä pellavapalttinassa musta on kutsuvan ja kotoisan pehmeää, kiiltävän flyygelin pinnassa kovaa ja ylvästä, mustassa mokkanahassa aistikkaan ylellistä, mustassa denimissä taas mahtavasti Rock!

Yllä olevassa kuvassa musta luo upean pohjan köyhänmiehenhopeiselle sisustuspallolle. Sitä katsoessa voi ymmärtää seuraavan sitaatin:

With all their damned talk of modern painting, 

I've been forty years discovering that the queen of all colours is black!
Pierre Auguste Renoir

Valo ja varjo, ilman niitä emme näkisi mitään kaunista. ;)

- Minni-