Loistava lokakuu

Syksyinen puolukka-omenapiirakka

2 munaa

2 dl sokeria

1 dl öljyä 

1 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria 

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia 

1 dl mehua

3 dl vehnäjauhoja 

1 ½ tl leivinjauhetta 

2 dl puolukoita 

1 dl Granny Smith omenaa pieninä paloina
 * * *

Uuni: 200 astetta. 

Sekoita kulhossa keskenään kaikki muut ainekset

paitsi vehnäjauhot, leivinjauhe ja puolukat ja omenanpalat. 

Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauhot keskenään eri kulhossa 

ja lisää ne muun taikinan joukkoon. 

Lisää lopuksi myös puolukat ja omenanpalat. 
Sekoita aineet hyvin, mutta älä vatkaa.
Paista voidellussa, korppujauhotetussa piirasvuoassa 20-25 minuuttia. 

PS. Suurin osa puolukoista kannattaa rikkoa sekoittaessa taikinaa; 

näin piirakasta tulee makea, eikä turhan kirpeä. 

Muutkin marjat sopivat hyvin!

PS. Tarjoa lämpimänä vaikkapa vadelmamoussen ja tuoreiden puolukoiden kanssa, kuten kuvassa, tai vaniljakastikkeen kera...

* * *

Ajattelin tällä kertaa aloittaa  löytämälläni huippuhelpolla ja nopealla herkkureseptillä;  toivottavasti maistuu ;)

Sunnuntain puolukkaretki taisi jäädä tämän syksyn viimeiseksi, sillä osa marjoista tirskahteli poimijan kädessä rikki, vaikka kuinka varoen koetti vitamiinipommeja noukkia. Sammalmättäätkin olivat paikoin täynnänsä maahan pudonneita punakylkiä. Onneksi karpalosesonki on parhaimmillaan, ja huhujen mukaan karpalot ovatkin komeita tänä syksynä.

Metsä ei kuitenkaan taaskaan jättänyt tyhjin käsin, marjojen lisäksi kotiinviemisiksi sai taas iloisen mielen ja niin kauniita värejä tulvivia kuvia ruskaan taipuvasta luonnosta. Värien kirjo on niin uskomaton,  poronpallerojäkälien vaaleista puhtaista harmaista vaaleanpunaisten kvartsijärkäleitten pintaa peittäviin varovaisenvihertäviin rupijäkäliin...

Sienet olivat tulleet sateella ;) ja niitä löytyikin mitä moninaisimpia; joka kokoa, mallia ja väriä. Huonona sienituntijana tyydyin vain ihastelemaan yksijalkaisten maailmaa kamerani linssin kautta. Iski kyllä innostus tutustua paremmin sienisatoon; mielessä alkoivat jo kangastella kantarellikeitot ja voitattirisotot.

Mikähän lie tämä yksinäinen töröttäjä? Liekö kadehtinut seuraavan kuvan sukukokousta...

Kuulaassa lokakuun valossa ja yöpakkasten puraistua mustikanlehdet olivat muuttuneet läpikuultavan vaaleanvihreiksi sekä oranssinpunaisiksi.

Kaikkein upeimman värielämyksen tarjosivat kuitenkin punaisiksi muuttuneet rahkasammalet yhdessä harmaanvalkoisten jäkälien kanssa.

 

Pääsisipä taas pian metsäpoluille samoamaan; toivotaan viikonlopuksi ihania syysilmoja!

-Minni-