Innostumisia: Ompeluksia ja onnenkantamoisia

tiistai 2. elokuuta 2011

Ompeluksia ja onnenkantamoisia

Jättisuuret tyynynpäälliset Laura Ashley-pellavaa

Näin elokuun alettua ja iltojen hieman hämärtyessä alkaa jälleen innostua ompeluprojekteista. Kangaskaupat ovatkin suorastaan turmioni ;) ja koetankin nykyisin hieman hillitä kangasostoja. Kaappeihin kertyneitä kankaita kun on metreittäin, paloittain, tilkkuina ja pakkoinakin - odottamassa sitä kertaalleen haalistunutta inspiraatiota, joka ostohetkellä niin pakottavana poltteli mielessä.
Onneksi kuitenkin aina löytyy uusia kankaita, jotka saavat aikaan sen sykähdyttävän " pakko saada" -tunteen - ja onneksi myös monista ostoksista syntyykin jotakin valmista.

Yllä olevassa kuvassa näyttäytyy jättikokoisissa sisustustyynynpäällisissä eräs kaikkien aikojen lempikankaistani; Laura Ashleyn pellavainen kukkakuosi hailakan utuisissa sävyissään. Pitkään säästelin kangasaarrettani, kunnes eräänä päivänä keksin minkä pienen jujun liittäisin kankaan pariksi...
Lisäsin päällisten reunaan tereen, joka on itse asiassa nurinniskoin käännettyä, luonnonvalkoista puuvillaista hapsunauhaa; eli ompelin ja saumasin hapsut sisäänpäin. Näin reunaan jäi näkyviin vain nauhan " saumanvara" eli kauniit kaarevat harjanteet.


Yksityiskohta reunatereestä.

Nämä tyynynpäälliset matkasivat pian maailmalle ja hieman kaiholla joskus muistelin herkkää kangasta, jota ei kangaskaupassa ollut myynnissä lisää. Kunnes eräällä pohjoisen reissulla jotenkin eksyin jälleen kangaskauppaan ja mikä onnenkantamoinen; samaista ihanuutta löytyikin ja tottahan muutama metri heti päätyi ostoskoriini!

Moneen muuhunkin ompeluprojektiin liittyy jokin pieni tarina, kommellus tai tapahtuma, joka näin jälkeenpäin saa hymynkareen suupieliin.
Kuten erään kerran opiskeluaikoina häähuntua ommellessa, oli rakkaan ystäväni kissa keksinytkin pistellä osan tyllihunnusta poskeensa! Pieniä sieviä reikiä oli hunnussa siellä täällä, onneksi toki tylliä oli reilusti ja työ oli vasta alkutekijöissään, joten: No harm done!

Samaiseen hääasuun; joka oli osa lopputyötäni - niveltyy toinenkin ajan kultaama muisto, mutta aikanaan karvas kömmähdys. Viimeisenä yönä ennen lopputöiden dead-linea ja ehdottoman viimeistä palautuspäivää istuimme useankin naisen voimalla ompeluluokassa aamuyön tunteina ompelustemme äärellä koettaen saada kaiken ajoissa valmiiksi.
Työn alla olleeseen lopputyöhöni kuului varsinaisen hääpuvun lisäksi myös englantilaistyylinen valkoinen "riding coat"- hännystakki, jonka edustaan olin suunnitellut monenkymmenen pikkuruisen päällystetyn satiininapin rivistön käsintehtyine nappisilmuineen. Viimein sain niin silmut kuin napitkin paikoilleen ja tyytyväisenä katsastin lopputulosta. Kauhukseni huomasin, että napit olivat väärässä reunassa ja samoin siis silmut. Ei auttanut kuin hammasta purren äärimmäisen varoen purkaa jokaikinen nappi ja lenkki pois ja aloittaa alusta - tällä kertaa varmistin varmasti puolen tusinaa kertaa että tartuin työhön ryhtyessä juuri oikeaan liepeeseen!

Hää- ja juhlapukuja olen saanut sittemmin suunnitella ja valmistaa lisääkin, ja vaikka ne ovat usein aikaavieviä ja vaativia kokonaisuuksia, on niiden tekeminen aina antoisaa. On kuin saisi olla mukana juhlapäivässä jo monena päivänä ennakkoon.
Noo-o, kenties tämä yltiöoptimistinen kuva häilyi joskus öisinä tunteina melkoisen kaukana, ommellessa tuhansia pienenpieniä helmiä paikoilleen... mutta kyllä puvun valmistuminen silti aina palkitsee tehdystä työstä.

Kullanbeigeä jacqardia ja paksua morsiussatiinia.

Yksityiskohta omaan hääasuuni kuuluneesta pääkoristeesta. Onneksi ;) flunssa kaatoi petiin ennen häitä, joten oli aikaa ommella paikoilleen parituhatta erikokoista helmeä.

Sattumalla on aina mainio osansa siinä, kuinka projektit menevät ja miksi lopulliset tuotteet muotoutuvat. Joskus ovat parhaat somistehöyhenet löytyneet kalastustarvikeosastolta, joskus taas upeimmat napit kirpputorilöydöstä purkaen.
Mummolan vintti oli varsinainen aarreaitta, sillä sinne oli isoäitini tarkasti tallettanut vuosien ajan käsityönsä, sekä kaikki napit, nauhat, pitsit, kankaat, nahkapalat, tilkut, langat, helmet ja monet muut tykötarpeet. Onnenkantamoisena pidänkin myös sitä, että niin molemmat isoäitini ovat olleet kuin äitinikin edelleen on, innokkaita ja taitavia käsityön tekijöitä; sieltä on varmasti lahjana saatu kiinnostus ja tekemisen ihana intohimo!