Innostumisia

Innostumisia

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Puutarhakuumetta Osa 2



Ihanat hellesäät saapuivat juuri, kun kesälomani läheni loppuaan. 
- Loma onkin ollut melkoista touhua ja tohinaa pihaa laittaessa ja kotia sisustaessa; poikamme pääsi viime viikonloppuna ripille ja juhlia suunnitellessa ja järjestäessä aika on suorastaan lentänyt. 

Pihaprojektin perennoista lupailin kertoa, joten tässä kuvien kera otoksia meille jo niin paljon iloa tuottaneesta pienestä pihastamme...


Jo alkukesästä teimme pienen retken maalle, jossa on mieheni suvun autiotalo villiintyneine puutarhoineen. Varustautuneina työkamppein, - hanskoin, lapioin ja kera suuren peräkärryn ryhdyimme toimeen. Ensimmäisenä tontilta otettiin matkaan muutama varjolilja, joiden  aluillaan olevia taimia näkyykin kuvassa. Saattaa olla,etteivät varjoliljat tänä vuonna ehdi kukkaan, mutta jos niin onnelisesti kävisi, nappaan toki kuvia! 


Peräkärryyn kammettiin myös suurempia kasveja, kuten lilaa syreeniä, joka sai paikan perustamamme kukkapenkin viereltä. Ensi kesänä on sitten varmaan lupa odottaa kunnon kukintaa... Myös nelimetrinen koivuntaimi, pienehköt pihlajat ja mustaherukkapensas saivat siirtyä uusille sijoille selvittyään automatkastaan kunnialla. 


Pihlajia siirrettiin kolme pitkänhuiskeaa tainta, joissa ei ollut juurikaan vielä oksia, ja hyvä niin, sillä kotona taimet istutettiin vieri viereen ja latvat sidottiin kasvamaan alaspäin; puolivahingossa siitä syntyi sydämenmuoto!


Daalioitten takana pikistävät vasemmalla syysleimukukat, joiden valkoiset kukat antoivat kuvaa ottaessa vielä odottaa itseään, sekä kuunliljat valkoreunaisine lehtineen. 


Tänään nappaamassani kuvassa syysleimukukat aloittelevat kukintaansa ja kuunliljat ovat kasvattaneet komeat kukkavarret, joiden kärjissä nuput pikkuhiljaa avautuvat täyteen loistoonsa. 




Rohtosormustinkukan taimi on keskittynyt lähinnä kasvattamaan valtaisaa lehtirykelmää eikä kukkavarresta ole vielä alkuakaan nähtävissä, mahtaakohan tämä kaksivuotinen kasvi vasta ensi vuonna innostua kukkimaan? Puutarhan iloa sekin, odottaminen ja yllättyminen.


Ikivihreiden virkaa toimittavat tuijat sekä sinertävillä neulasillaan hurmaava sinilaakakataja.
Tässä mehiruusukkeet ja muratti ovat päässeet hellepäivänä katajanoksien katveeseen.


Pari runkoruusuakin sai meiltä kodin, suurista istutusastioista terassin laidalta. Ruusussa oli niin veikeät raidalliset terälehdet verigreipin punaista ja valkoista, ettei niitä voinut jättää taimimyymälään... Alkukesällä ruusut kukkivat runsaasti ja nyt ovat uudet nuput kypsymässä. Jos loppukesä on lämmin, niin saan varmaan nauttia toisestakin kukinnasta.




Kun olin alkuun päässyt puutarhainnostuksessani, en millään olisi malttanut lopettaa, vaan halusin kokeilla myös pienen, melkein miniatyyrinomaisen yrttitarhan kasvatusta. 
Siemenpusseja olikin jo kaapissa vino pino, joista hellästi ripottelin potteihin basilikan, timjamin, sitruunamelissan, ruohosipulin, retiisin sekä muutaman muun yrtin siemeniä. 
Kun pikkuruiset taimet alkoivat työntyä mullan ylle, huomasin olleeni aivan liian avokätinen siementen suhteen: poteissa kun alkoi suorastaan rehottaa kasveja viidakkotyyliin. No, radikaalia karsintaa ja isommat astiat oli ratkaisu tähän pikku pulmaan ja lopputulemana seuraavanlainen viritelmä terassinaidalla:



Innolla odotellaan, saadaanko tämän kesän kokkailuihin yrttejä omasta puutarhasta! :)

* * *
Hellepäiviä ja sopivasti sadekuuroja toivoen,
-Minni-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti