Matka Jouluun; 24. Päivä

Joulun tiellä

[Otto Kotilainen. Alfr. Saukkonen.]

1. On maassa lumipeitteet puhtahat
ja vaiti virrat, pikkulintuin suut.
Kuin soihdut joulun tähdet palavat
ja kitein kiiluu pakastuneet puut.
Käy aaveet armaat halki hankien
kuin siuhuin soutain läpi jouluyön.
Luo joulu kultaa mieliin ihmisten
ja rauhaa, viihdytystä vaivaan työn.

2. Kun liekit syttyy jouluikkunain,
niin tuska turtuu, ilmi ilo saa.
Nyt kuormaa kanssaveljein heikompain
on monen mieli hetken huojentaa.
Näin täyttyy pyhä käsky Rakkauden,
saa sijaa sopu, ylhä ihmisyys
ja voittaa valta suuren Valkeuden
ja kirpoo kiistat, inha itsekkyys.

3. Soi kultakello joka sydämeen:
ole nöyrä, hyvä, lapsi totuuden!
Min jäljettömiin pyyhit kyyneleen,
niin rakkaudellaan joulu maksaa sen.
Kas, kulkee joulo armain antimin
ja kultaruusut runsaat tielle luo.
Se ota vastaan nöyrin kiitoksin
– ja sieluus sija ruusuille sen suo.

* * *

Joulurauhaa jokaiselle toivottaen,

-Minni-